Vastauksia

Moikka, nyt en ookkaan vähään aikaan mitään kirjotellu varmaan johtuen siitä että on menny paremmin haha. Musta tuntuu että alan tänne purkaan aina vaan jotain kun on huono fiilis niin aattelin nyt vastailla näihin kysymyksiin positiivisella mielellä haha... Vamos!

Sano kolme asiaa joita kaipaat suomessa?
-no kaipaan kaikista eniten äitiä. Ette voi edes ymmärtää miten ikävä voi tulla ihmistä joka oikeesti on aina sun puolella ja rakastaa sua. Niinku mun yks ystävä mulle totes: " mieti että oot paikassa jossa kukaan ei rakasta sua". Tää on totta. Oikeesti vain mä pidän täällä puoliani eikä täällä oo mua puolustamassa kukaan. Toisiks eniten kaipaan vapautta olla oma itsensä, pukeutua kuten halusa ja mennä vapaasti. Ei me suomessa edes tajuta miten helposti me voidaan kulkee joka paikkaan. Kolmanneks kaipaan mun omaa sänkyä ja huonetta. Pikkuhiljaa alkaa ottaan päähän nukkua samassa huoneessa 5- vuotiaan kanssa ja 15- vuotiaan joilla on molemmilla aika värikkäät ja kovaääniset aamu- ja iltatoimet.

Mitkä ovat suurimmat odotuksesi vuodelle?
-tällä hetkellä, odotan eniten sitä että opin puhuun espanjaa kunnolla.

Kuka on sellanen henkilö kehen voit luottaa siellä eniten?
-täällä ei oikeestaan voi luottaa kehenkään paikalliseen...eli mun vaihtarikavereihin ehdottomasti! Eline on semmonen tuki ja turva jolla voi kertoo ihan kaikeen. Paikalliset on ihan varmaan huomaamattakin tosi kovia juoruun.

Voisitko kuvitella jääväsi asumaan sinne loppuelämäksesi?
-en todellakaan :D ihana päästä 8kk jälkeen suomeen!

Onko siellä turvatonta liikkua yksin?
-meidät koitettiin eilen ryöstää ja meitä oli siis 3. En halua edes kuvitella mitä ois käyny jos oisin ollu yksin... Päivällä saan mennä käveleen yksin mutta täällä tulee pimee aikasin ja sen jälkeen en todellakaa saa mennä mihkää.

Onko ihmisillä terveelliset elämäntavat? Onko jengi ylipainosta?
-täällä on tosi paljon laihoja teinejä koska täällä ihannoidaan kans kaikkii malleja ja tosi moni teini ei välttämättä syö mitään. Mutta täällä syödään tosi paljon suolaa ja sokeria. Toisalta täällä myös kävellään paljon. Hankala sit sanoo, mutta aika laihoja nää teinit ainaski on.

Saatko koulussa paljon huomioo koska oot vaihtari?
-no ekoina päivinä toki joo, mutta en mä enään oikeestaa. Muutenki en tykkää yhtään mun koulusta, se on tosi uskonnollinen, pieni ja kuten oon maininnu, oon samalla luokalla 00- syntyneiden kanssa...

3 asiaa jotka haluaisit sanoo argentiinaan lähteville vaihtareille?
-ottakaa mukaan paljon sukkiksii ja croptoppeja. Tarvit niitä joka viikonloppu ja aina uuden. Ne on molemmat kalliita ja mulla menee ihan turhaan 5e joka viikonloppu sukkiksiin.
Toiseks vastaa kaikkeen positiivisesti mitä sulta kysytään; oli se sit et tykkäätkö argentiinasta tai miten menee niin vastaa aina hymy huulilla sii sii bien bien! Muuten oot bitch (puta). Sun siis oletetaan rakastavan kaikkea täällä. Ja kolmanneksi oikeita ystäviä voi olla vaikee saada paikallisista...mä lasken täällä tietyt ihmiset mun ystäviksi, mutta Suomen tasolla he ois aika huonoja ystäviä. Pitää vaan sopeutua niinkun mä oon tehny, ja hyväksyä se että ne sun oikeet ystävät täällä on muut vaihtarit!

Ootko sä lukenu koulussa espanjaa?
-oon lukenu espanjaa 5 luokan ja puolet 6 luokasta mutta sen jälkeen lopetin. Mun taidot oli siis luokkaa hola como te llama cuantos años tienes- tasoa kun tulin tänne. Jos teillä on mahdollisuuksii opiskella ennen vaihtoon lähtöö sitä kieltä, niin tehkää se! Jokainen uus opittu sana helpottaa sun arkea...mutta mä sit opin täällä sen kielen! Mutta sun kannalta sanoisin että opiskele kotona ennen lähtöä...

Onko sua kohtaan käyttäydytty rasistisesti siellä?
-no ei oo rasistisesti ja oon kyllä pitäny aika low profilea, mutta Lily on täällä julkisesti pussaillu aka monen pojan kanssa ja tästä syystä kaikki tytöt vihaa sitä ja sanoo et se on ruma vaikka ei todellakaan ole. Että kannattaa olla varovainen mitä tekee haha.

Mitä mieltä oot siitä poskipusuttelusta?
-IHANAA! Yks parhaista asioista täällä :-)

Onko sun maailman kuva jotenki muuttunu siellä?
-mitähän sä tarkotat? Jos tarkotat että arvostanko enemmän suomes ja eurooppaa niin kyllä, ehdottomasti arvostan. Oon huomannu rakastavani matkustamista, mutta että mun koti on kaikesta huolimatta suomessa.

Miten sun perhe kohtelee sua? Ootko jo kun perheenjäsen vai ootko enemmän vielä kun vieras?
-sanoisin ehdottomasti että kun vieras. Täällä omat lapset viedään autolla joka paikkaan ja mä kuljen taksilla. Toisalta multa ei odoteta kotitöitä. Mutta mulla ei oo yhtään semmonen olo että kuulun perheeseen koska joudun maksaan ihan kaiken itse. Jopa mun 5e sukkahousut ja 2e hattaran.

Tässä vastailin melkein kaikkiin, ehkä vastaan vielä vähän laajemmin johonki muuhun kysymykseen erikseen :-) chaau

08092014

Hei! Taas koulussa, maha vähän kipeenä ja taas tylsää vaihteeksi hah mut eipä täs muuta. Täällä päässä ei oikein oo mitään isompaa tapahtunu, elämä jatkaa menoaan samaan tahtiin. Joka päivä opin jotain puhumaan paremmin, kaikki väittää et oisin laihtunu (muut vaihtarit on kaikki lihonu, yks poika on kuukaudessa lihonu seitsemän kiloa) ja viikonloput menee ulkona kavereiden kanssa. Nää kaverit on siis niitä mun parhaita kavereita, mutta viikolla en heitä kerkee näkeen koska he on kaikki yliopistossa. Ja mun toiset parhaat kaverit on sit ne muut vaihtarit, mut heitä en siis saa tavata, joten viikot on aika puuduttavia. Maanantaina on koulun jälkeen liikuntaa, tiistaina espanjan tunti ja jooga, keskiviikkona pilates, torstaina espanjan tunti ja koulun jälkeinen liikunta ja perjantaina on millon mitäkin. Täällähän ei tosin aina noita viikko ohjelmia noudateta. Esimerkiks viime viikolla sato vettä ja se sotki kaikki suunnitelmat. Koulu liikunnassakaan en oo käyny kun kerran tän kuukauden aikana. Mun ehdoton kohokohta viikossa on jooga ja espanjan tunnit. Joogassa pääsen oleen ihan rauhassa, pääsen rentoutuun. Se paikka on ihan täys hippi mesta, ja sitä joogaa vetää sellanen hippi vanha mies, ihan huippua. Muut siellä on jotain eläkeläisiä, ihanan rauhallisia ja siellä tuoksuu ihanalle. Espanjan tuntien opettaja taas on 22- vuotias, rakastaa puhua enkkua ja on käyny Ruotsissa! Sen kanssa mulla on aina niin paljon puhumista että opiskelu jää vähän vähemmälle eh.. Mutta kyllä musta tuntuu että oon oppinu vaikka kuinka paljon! Kuten siis hoksaatte, oon paljon vanhempien kanssa. Tää koulun käynti on osalta myös siks tosi vaikeeta, koska mun luokkakaverit on kaikki 14- vuotiaita. Meno luokassa on sen mukaista. Mä oon Suomessakin suhteellisen rauhallinen ja kypsä, mutta näiden mittapuulla käyttäydyn varmaan kun mummo. En vaan jaksa innostuu edes tekohymyn kans näiden "he is gay. He eat penis" juttuihin. En siis voi vaihtaa luokkaa koska mun pitää olla siskon kans samalla luokalla sen vuoks etten puhu kunnon espanjaa. Okei.. Mutta tää arki on mitä on, onneks on viikonloput!
Musta tuntuu et hypin tässä nyt aiheesta toiseen kokoajan, mutta mun ajatukset vaan pulppuaa ulos kun voin kirjottaa suomeks jotain. Suomessa olin tavallaan hukassa. En tienny enään kuka olin, tai mitä halusin. Nyt oon alkanu löytään itseeni taas, ja musta on hurjaa miten paljon oon oppinu ja ymmärtäny vaan 5 viikossa. Oon selaillu iltasin tumblr:ii ja kuunnellu ranskalaista musiikkia, ja tajunnut mitä haluan aikuisena tehdä. Oon piirtäny taas, tylsyyteni tosin, mutta muistin vasta nyt kuinka paljon nautin siitä. Oon bongaillu ihania instagram käyttäjiä ja muistanu kuinka paljon rakastan kaikkea visuaalista. Suomessa olin hukannu mun intohimon kaikkeen kauniiseen, mutta täällä oon löytäny sen taas. Oon myös alkanu epäileen tiettyjä asioita. Valitsinko oikeen lukion? Ketkä välittää oikeesti? Oon ollu yllättävän vähän yhteyksissä Suomeen, joka on kai hyvä. Mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, ja musta tuntuu siltä että vaivaan jos alan puhumaan heille. Oon myös ruvennu miettiin ens vuoden järjestelyjä. Sitä kun tuun kotiin. Mun mielestä ois tosi kiva ottaa meille vaihtari. Haluan taas panostaa mun ulkonäköön. Täällä mä oikeesti föönään hiukset joka päivä ja suoristan ne. Käytän hoitoainetta. Meikkaan. Haha. Vähän outoa. Haluan opiskella!!! Tää teksti oli hirmu outo ja epäjärjestelmällinen, mutta ei se haittaa. Chau

Väsyttää

Moi! Istun tällä hetkellä koulussa ja kirjotan tätä mun puhelimen muistioon. Ei mulla täällä oikeestaan oo muutakaan tekemistä. Tää koulu on mulla suoraan sanottuna ihan turhaa, en ymmärrä mitään, luokassa on hirvee melu ja metakka ja täällä on ihan turha edes koittaa opiskella. Kun nää tekee kokeita, nää vaihtelee papereita ja tekee toistensa kokeita ja opettaja on kun ei huomaiskaan. Silti puolet luokasta saa kokeista hylättyjä. No se siitä.

Just nyt tällä hetkellä mulla pukkaa vähän stressiä. Mun aluevalvoja soitti mulle maanantaina ja kertoi tekevänsä raporttia mun sopeutumisesta yhden kuukauden jälkee. Ajattelin että okei, ei ongelmia. Kaikki okei perheessä, opin joka päivä jotain uutta. Sit alko kysymykset: liikunko joka päivä ainakin 30 minuuttia. No mun mielestä tää ei oikein liity mun opiskeluun täällä mutta lupauduin sit että alan liikkumaan enemmän... Sit tuli kysymys, ymmärränkö koulussa? No en ymmärrä, yllä mainituista syistä. Ihme että paikalliset tajuaa! Sain vastauksena että enemmän yritystä, kuukauden päästä pitää koulussa ymmärtää kaikki ja espanjan täytyy olla täydellinen. Mun mielestä on todella kohtuutonta antaa mulle tällasii vaatimuksia, kielen oppiminen alusta alkaen 2 kk on mahdotonta. Lupauduin tässäkin silti tekemään parhaani. Viimeinen pisara oli kumminkin, kun hän sanoi että en saa pitää enään yhteyttä mun vaihtarikavereihin, koska olen tullut tänne ystävystymään paikallisten kanssa. Ilmeisesti on mahdotonta omistaa ystäviä monesta eri maasta. Meitä kaikkia vaihtareita on kielletty pitämästä yhteyttä millään tavalla. Me ei saada vierailla toistemme luona, me ei saada skypettää, eikä me saada edes jutella whatsappissa. Tää on mun mielestä todella väärin. Mun aluevalvoja sano että jos mulla on huolia, mun pitäs jutella mun perheen kanssa. Ei teinit juttele puolituntemattomien keski-ikästen ihmisten kanssa asioistaan, vaan samaa läpikäyvien muiden teinien kanssa. Mun vaihtari kaverit on ollu mulle todella iso voimavara täällä, ja nyt sekin otetaan pois. Eli toisinsanoen mun aluevalvojan sanoma: ei kavereita, lisää liikuntaa ja opi täydellinen espanja kuukaudessa.

Mun yleisfiilikset täällä on ihan jees jos tota ei oteta laskuun, mutta jos nyt ois lähtö kotiin, mua ei haittais. Tää kaikki on vaan ihan naurettavaa. Tää ei vaan oo mun paikka. Mutta mä jään tänne, yritän kovemmin ja toivottavasti opin espanjaa. Jos opin kielen, tää kaikki on sen arvosta. Mutta nyt yli kuukauden jälkeen, en usko että jäisin kaipaamaan täältä mitään. En pidä tätä lähelläkään kotina, paikalliset ihmiset ei oikein sytytä ja kieli on todella vaikea oppia. Lisäksi oon tosi väsyny kokoajan ja kaikilla on tosi suuret odotukset mun suhteen. Ainut hetki jolloin voin rentoutua täällä on kerran viikossa oleva jooga, ja mun host-isä pilkkaa mua siitä. Täällä vain vanhat hipit käy joogassa. No kiva. Siskolla menee hermot kun en opi espanjaa, eikä hän edes yritä puhua mulle espanjaa. Veljellä on omat ongelmansa, ja hän käyttäytyy suoraan sanoen kun pikkupoika vaikka on jo 19 vuotias. Äitin ja pikkusiskon kanssa menee sentään hyvin. Kavereita no joo kai mulla niitä on, mutta en mä kellekkään alkais mitään vakavaa kertoon. Mun oikeet ystävät on mun vaihtarikaverit joiden kanssa en nyt saa pitää yhteyttä. Mä oon aika kypsä koko paikkaan just nyt.

01092014

Heippa! Nyt ollaan päästy syyskuulle, joka on nimeltä vähän tyhmä sillä täällä päin maailmaa alkaa nyt lämpenem vihdoin, ja kevät alkaa tekeen tuloaan. Mulla on taas tunteet heitelly yhtä vuoristorataa ja mun aluevalvojan kanssa on ollut pientä erimielisyyttä, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Nimittäin aattelin että voisitte nyt kysellä multa ja voisin tehdä kuuluisan "kysymys- postauksen" hah. Eli pistäkää kysymystä ihan mistä vaan- asiallisuuden rajoissa, ja mä otan ja vastaan seuraavassa postauksessa! Tällä herkellä kello on sen verran et mä alan nukkumaan, mutta kysykää !
Chaau (ehkä maailman lyhin postaus ikinä)

25082014

Oon ahkera bloggaaja. Ajattelin kertoo teille nyt viime viikonlopusta, ja heittää vielä kuulumisia ja fiiliksiä mukaan soppaan. Eli täällä ulos lähteminen (toisin sanoen juominen ja baariin meno) alotetaan siinä 15- 16 ikäisenä, joten mun uloslähteminen täällä oli siis itsestään selvää. Ainut kysymys oli, että millonkas mä pääsen lähteen. Muhun ei oikein luoteta lähteen mihinkään ilman mun siskoa joka on vielä kuukauden päivät 14. Pelkäsin etten saa mennä yli kuukauteen ulos. Syy tähän on siis mun kielitaidottomuus; nää baarit (bolichet) on tosi isoja, pimeitä (tietenkin no joo haha) ja porukkaa on tosi paljon. Jos tuolla menee hukkaan niin alappas sitten ettiin englantii puhuvia ihmisiä. Luojan kiitos oon nyt hengaillu tosi paljon mun serkun Macarenan ja Macan kavereiden kanssa, ja ne on 18. Maca ei puhu englantii, mutta puhuu aina tosi hitaasti ja selkeesti ääntäen mulle. Yks kavereista puhuu kans vähän enkkuu. Joten vetkuttelun jälkeen saatiin kysyttyy mun host mamalta et josko saisin lähtä, ja niin Sofi sit suostu!!!

Aloteltiin ilta 7 maissa, kun menin Macan luokse. Mentiin sit kaverien kans kauppaan, tytöt valkkas itselleen pullon vodkaa ja pullon valkkarii ja käveltiin kassalle. Eipäs kysytty papereita eikä mitään, halvin viinipullo tais maksaa alle euron ja kallein oli alle 10 euroa. Eroja siis löytyy. Muut meni siitä kotiin, mutta me lähdettiin takas Macalle ja hengailtiin siellä, kunnes 11 aikaan illalla päivällinen oli valmis. En oo koskaan syöny niin hyvii merenelävii! Siis rapuja ja simpukoita ja mustekalaa kermakastikkeessa, riisii ja jälkkäriks mansikoita kerman kanssa. Ruoka täällä on aika jees.

Sit alko hauskuus. Lähdettiin naapuriin Azulin luokse, jossa vaihdettiin vaatteet (ollaan siis puolilla öin tässä vaiheessa), meikattiin toisiamme ja lakkailtiin kynsiä. Tytöt tuunas mua kyl ihan parhaimpiin ja mua alko naurattaa, mulla ei oo ehkä ikinä ollu niin paljon meikkii. Sitten 1:30 maissa päästiin takas Macan luokse, jonne alko tuleen porukkaa niiden pihavajaan. Siellä oli iso pöytä ja kaikki toi mukanaan juomista. Lopulta meitä oli siellä ehkä 20-25 ihmistä. Mua koitettiin kyllä yllyttää juomaan, mutta en mä sit puolta lasii valkkarii enempää juonu. (mulla on suunnitelmissa olla hyvä vaihtari hah). Pidettiin hauskaa, kuunneltiin musiikkii ja ihmiset lämmitteli itsejään. Lopulta tilattiin taksit 3 jälkeen.

Päästiin vähän kaupungin ulkopuolelle ja siellä odotti sit itse boliche. 3:15 yöllä siellä oli kyllä kylmä mut kärsivällisesti (tai ei) ooteltiin jonossa kunnes maksettiin joku 3 euroa ja päästiin sisälle. Nää paikat on kai olevinaan k 16 tai 18 mutta ei keltään kysytty mitään papereita. Siellä oli ihan helvetisti porukkaa, musiikki soi täysillä ja meno oli sen mukasta. Tanssittiin kolmisen tuntii ja saatoin jopa saada paikallisen pusun haha. Lopulta 6 jälkeen porukka alko valuun poispäin, ja me ahtauduttiin 9 ihmistä (vai 10?) samaan taksiin ja kotiin asti pääsin 7 aikaan. Tää on siis normaali viikonloppu täällä, ja näin mulle tulee meneen seuraavat 10 kuukautta. Halleluuja

Yleisfiilikset tällä hetkellä on parantumaan päin päivä päivältä! Alan löytää mun omaa porukkaa (omia kavereita), tänään kävin mun host maman kanssa oikeen keskustelun (TÄYSIN ESPANJAKSI), ja kieli alkaa kyllä pikkuhiljaa tarttumaan. En tunne itseeni vielä täysin onnelliseksi ja sellaseks ÄÄK elämä on ihanaa, mutta just nyt mun koti-ikävä on pienenemään päin ja asiat alkaa näyttään valoisia puoliaan! Oon aika ilonen. Ja hei mun päivät kuluu paljoltii puhelimella koulussa (opetusta on mahdoton ymmärtää), joten multa saa kysellä ask.fm:ssa, ihan mitä vaan tulee mieleen :)!

chaau besooos

20082014

Moikka
Tällä hetkel fiilikset ei niin jees. Mulla on ollu vähän nokka tukos siit asti kun tänne tulin, mutta nyt viikonlopun aikana oltiin koko yö pihalla ja taisin sit vilustuu siinä oikein kunnolla. Tänään mentiin käymään lääkärissä (lääkäri ei siis puhunu yhtään englantia) ja tää mies totes että mulla on angiina ja määräs mulla antibiottikuurin. Voi hyvä jumala...kyllä mä nyt angiinan tunnistan, ja voin sanoa että tää on kyllä ihan pelkkä flunssa :D Eli nyt popsin sit ihan turhaan antibiottikuurin täällä. Voin oikeesti sanoa että se mies ei tienny yhtää mitä se mulle diagnisoi... No mutta elämä jatkuu haha. Seuraavat kaks päivää oonkin sit kotona (tai täällä talossa, tuntuu tyhmältä sanoo tätä kodiks kun tää ei nyt oikein tunnu kodilta).

Päivät on kulunu omalla painollaan, arki on arkea. Mun serkku Macarena on tosi kiva, ja oonkin ollu paljon sen ja sen kavereiden kans. Mun sisko on ihana, mutta se ja sen kaverit on vielä aika lapsellisii. Macarena on 18, ja me ollaan aika samalla tasolla. Jos parannun lauantaihin mennes, pääsen lähteen niiden kans ulos. Jesss. Kaikki muut vaihtaritki on täällä jo pussaillu paitsi mä (mun tietojen mukaan 3 poikaa ainakin on tosin rakastunu muhun haha en kestä...) joten ehkä mun pitää tehä sillekkin asialle jotain. Täällä vaan saa "puta" leiman tosi helposti, ja pärjään ihan hyvin myös ilman sitä. Aattelin kertoo teille jotain eroja Suomen ja Argentiina (jotka pätee ainakin mun talossa) välillä nyt kun oon melkeen 3 viikkoo täällä ollu.

-kengät sisällä. En vaan voi käsittää tätä...
-mehun juominen aamulla on outoa. Nää juo vaan maitojuomia aamusin
-koulussa ei oo kirjoja, vaan kansio vaan johon kerätään monisteet
-vessoissa ei ole lukkoja. Meidän talo on tosi moderni ja länsimaalainen, mutta edes täällä ei ole lukkoja vessoissa. Yleisten vessojen ovet menee tuurilla edes kiinni.
-nää käyttää tosi outoja kenkii. Niinku ihan äly-paksupohjasii.
-ruokailuajat...kerroinkin jo viime postauksessa mutta siis illallinen 10-11 maissa kouluiltana on kyllä jotain ihan uutta mulle.
-täällä on tosi paljon koiria. Ne ei oo melkeen ikinä sisällä, mutta musta tuntuu että kaikilla on pihalla koiria täällä. Täällä on myös tosi paljon katukoiria...
-kaikilla on blackberry puhelimena ja iphone on aika tuntematon käsite.
-parisuhteet täällä...mitä voin edes sanoo. Kaikki ihastuu silmänräpäykses...sit ollaan suhteessa jossa tyttö on yleensä intohimoisesti rakastunu mutta poika pettää oikeelle ja vasemmalle. Nää suhteet on täällä ihan hulluja oikeesti haha.
-kaupat menee kiinni kesken päivän joskus 12 maissa ja aukee uudestaan 4 maissa
-täällä ei oo uunia sisällä, vaan ulkona?
-kaikki pusuttelee poskille
-jos Oulu on paskanpuhujien ihmemaa niin pliis tulkaa ensin tänne. Nää juoruaa ihan hullun paljon täällä. Mun vaihtarikamulla oli huono päivä, ja kuulin siitä mun serkulta joka on yliopistossa. Ihan hullua.
-muutenkin kehitetään tosi paljon draamaa ihan tyhjästä ja jos joku on sun ex-poikaystävä niin kukaan tyttö ei sais enään koskaan koskee siihen. Logiikka.

Tossa oli tollanen pieni lista, mutta paljon enemmänki eroja löytyy... Mitäs haluisitte et postailisin tänne?

12082014

Hola amigos sori kun oon odotuttanu teitä (jos teitä nyt edes on olemassa)!
Ensin mun adapteri ei toiminu tietokoneen piuhan kanssa, ja kun sain adapterin ostettua, niin mulla ei oo ollu aikaa kirjottaa. Tää ajankäyttö on mielenkiintonen juttu täällä. Musta tuntuu että suomessa mulla ei oo muuta kun vapaata aikaa, kun taas täällä en meinaa edes keretä instagramia kattoon (iso juttu, ne jotka tuntee mut tietää). Nyt mä jäin kummiskin laiskana kotiin kun mun sisko lähti spinningiin... Lupasin mennä ens kerralla mukaan, mutta oon aika väsyny niin musta tuntuu että tarvin ihan vähän vaan omaa aikaa.

En nyt oikeen tiiä pitäskö mun kertoa mun fiiliksistä vai siitä mitä ollaan tehty? Ehkä kerron alue-aiheittain? Kuulostaan ehkä ihan kohtuulliselta koska asiaa saattaa tulla paljon (tai ei, en oikein oo varma).

Matkustus: no siis mun viime postaus tais päättyä siihen että olin varma että myöhästyn joltain lennolta. No mun yllätyksekseni kaikki (melkein) meni täydellisesti! Tukholma- Pariisi lennolla istuin Argentiinalais-Norjalaisen naisen vieressä ja puhuttiin sujuvasti ruotsia siinä se matka, ja tää nainen oli matkalla samaan koneeseen mun kanssa ja ties miten sinne pääsee nopeiten! Siinä samalla tapasin sit kans Jakobin ja Savannahin, mun ihanat ruotsalaiset ystävät! Pariisissa mukaan tuli vielä Johannes, joka on kans super mukava. Pitkä matka nyt oli mitä oli...14 tuntia koneessa. Chiilessä kaikki meni hyvin, ainut vaan että mun pankkikortti ei toiminu...eli oon nyt yhden kortin varassa täällä. Paras pitää se tallessa. Lopulta pääsiin Cordobaan ja sain mun laukutkin(!!!!) mutta Johanneksen tuuri oli huonompi ja jouduttiin sit alkaa selvitteleen vielä niitä laukkuasioita 30 tunnin matkustuksen jälkee...

Leiri: Eli minä, 2 ruotsalaista, 1 norjalainen, 1 tanskalainen ja 3 saksalaista oltiin ekat siellä hotellilla start off camp:lla ja bondattiin kaikki heti ihan täysillä. Loppuviikko oltiinkin erottamattomia. Pelattiin paskahousua, juotiin sugar cokea ja snäppäiltiin ehkä maailman hirveimpiä kuvia. Katottiin frozen espanjaks ja itkettiin miten huonosti ymmärrettiin mitään. Tosi outoa miten läheiseks voi tulla vaan 5 päivässä! Meillä oli sit joka päivä espanjan tunteja enkä ymmärtäny mitään. Mun kielitaidot on ihan hirveet mut kerron tästä kohta. Lauantaina oli fiesta eli syötiin grilliruokaa ja meille opetettiin tansseja ja apua oli niin ihanaa! Sunnuntaina perheet tuli hakeen meidät.

Perhe: No siis nää on tosi sydämmellisiä ihmisiä! Mun mielestä nää on aika epä-argentiinalaisia? Sain semmosen käsityken että kaikki asuu vähän rämäsis talois täällä sotkusasti mut letkeesti, mutta siis tää mun talo on vaan vuoden vanha, ja tosi moderni? Mun mama on tosi kaunis, se vaan hengailee päivät kotona, pesee pyykkii ja maalaa (tai jotain keramiikka juttuja en oikein ymmärrä). Mun papa on tosi utelias Suomen suhteen, kyselee kokoajan jotain. Papa omistaa siis kahvitehtaan (mentiin semmoseen pieneen kahvikauppaan, sit Celi veti mut takahuoneeseen ja siellä oli VALTAVA kahvitehdas. Olin vähän hämmentynyt). Tässä muuten toinen eroavaisuus: nää ei pidä matesta (googlatkaa mate: kaikki muut juo sitä täällä paitsi nää). Manuel on mun veli, 18 vuotta, erittäin komea, kaikkien tyttöjen ihastus ja tosi mukava (tosin ei ymmärreitä toisiamme vielä hah). Manuelil on kans tosi kaunis tyttöystävä (sori). Ama on mun nuorin sisko, ehkä kaunein lapsi jonka oon koskaan nähny. Ama on aivan super-ihana, sanoo kokoajan te amo mulle (meidän ainut kommunikaatio on te amo ja hirveesti haleja ja pusuja). Sit on Celi, mun ihana sisko jonka kanssa oon samalla luokalla ja joka ihanasti kääntää kaiken mun sanoman Espanjaks muitten ymmärrettäväks. Oon myös tavannu serkkuja ja tätejä ja mummoja ja vaareja mutta niistä en osaa vielä sanoo mitään!

Koulu: Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Kaikki tuli pusutteleen ja halaileen ja höpöttään espanjaks kaikkee. En ymmärtänyt mitään. Tunneilla en tehnyt mitään (eikä kukaan muukaan), höpötys jatku. Kaikki halus tulla moikkaan. Mun koulupuku on vaan farkut ja punanen collari paita / valkonen teepaita ja punanen huputon huppari. Mun mielestä ne on ihan okei, vaikka parempikin vois olla :D. Kaikki pyys mua jo niiden synttäreille jotka on puolen vuoden päästä..just :D Anyways koulun jälkeen mentiin sit yhden pojan luokse isolla porukalla ja niin ilmeisesti tehdään joka päivä?

Espanja: No niin nyt päästiin asiaan.. En osaa mitään. Mun espanja on tosi huono, ymmärrän sanoja sieltä täältä mutta musta tuntuu tosi yksinäiseltä seistä ihmisten keskellä hymy huulilla ymmärtämättä nauraako ihmiset mulle vai mun kanssa. Joka kerta kun oon ihmisten kanssa, mulla tulee ikävä kotiin. Kotiin missä mun puhetta ymmärretään. Täällä oon ihan hukassa. Toisalta oon ollu täällä viikon...Ehkä tää lähtee tästä kehittyyn. Mutta tällä hetkellä, mulla on tosi ikävä kotiin. Aion ottaa Espanjan tunteja koulun jälkeen, mutta meidän pitäis nyt vaan saada se järjestettyy... Ajoittain oon vaan semmoses koomas ihmisten ympärillä jotka puhuu ja puhuu ja puhuu, ja ajattelen: Miksen lähteny jenkkeihin? Miks en valinnut helppoa tietä? Yleensä valitsen aina helpoimman tien. No mut nyt oon täällä ja oon varma että kaikki lähtee kehittyyn tästä ajan kanssa. Mutta just nyt, päälimmäinen ajatus: Haluan halata äitiä.

Ruoka: Ugh en oikein tiiä tykkäänkö näiden ruoka systeemistä :D Tavallisesti täällä ei syödä aamupalaa, tai sit se on keksejä. Onneks mun perheessä (KIITOS) syödään _tummaa_ (tositosi harvinaista) paahtoleipää aamulla! Aah ihanaa. Sit koulussa ei oo ruokaa, pelkkä kioski josta kaikki ostaa karkkia. Kun päästään kotiin syödään perheen kans lounas. 5 maissa saatetaan syödä keksejä ja kaakaota. Päivällinen onkin sitten vasta 9-10 maissa... Tähän asti ollaan syöty pitsaa, kanaa ja perunamuussii, munakasta ja mäkkäriruokaa :D Öh ei mun mielestä mitenkään hirveen terveellistä, mutta hyvää kummiskin! Nää syö siis terveellisesti verrattuna muihin...huh huh.

Yleisfiilikset: Oon aina ollu silleen et miks vaihtarit valittaa haloo minkä tilaisuuden ne on saanu, mutta joo, perun ajatukseni. Mulla on tosi ikävä, oon yksinäinen (miettikää et ootte paikassa jossa kukaan ei rakasta teitä) ja oon täysin yksin mun ajatusten kanssa. Tää on raskasta. Ihmiset esittää, en tiiä kuka haluu olla mun kaveri ja kuka ei. Ihmiset puhuu pahaa. Oon tosi tosi väsynyt. Mutta kyllä tää tästä. Ja kyllä, mulla on taipumusta rehellisyyteen...jopa näin blogin puolella :)...

04082014

Oon Tukholman lentokentällä, ja mulla on 5 tuntia odotusta täällä...täydellinen aika tulla höpötteleen tänne. Ei tää ehkä ihan vielä oo iskeny et tosiaan oon lähteny enkä oikeesti nää ketään vuoteen, varsinkin kun tää kaikki on semmosta sähläystä ettei kerkee oikein miettii koko asiaa. Siis ilmeisesti mun laukut on jo nyt myöhässä jostain koneesta...älkää ees kysykö. Mun piti myös kävellä täällä 5 terminaalista 2 ja matka oliki sit vähän pidempi...onneks puhun sentään ruotsii niin täällä voi kysyä ja ymmärtää kans kun ne alkaa selittää! Niin ja mun piti check in:nata (?) itteni sellasel automaatti koneel kun ei tääl ollu noita työntekijöitä missään ja oon nyt sit checkattuna sisään Chilen asti mut sieltä joudunkin sit taas meneen jollekkin eri tiskille. Voi tätä ilon määrää oon ihan satavarma et myöhästytään sit siltä koneelta. Sellanen joka ei oo koskaan matkustanu eikä puhu kieliä ois aika pulassa tässä vaiheessa, sanonpahan vaan.

Täältä kentältä tulee mukaan sit kaks ruotsalaista vaihtaria jotka tulee kans Argentinaan ja Pariisissa tulee vielä mukaan yks tanskalainen. Ne ruotsalaiset nyt ei vielä oo täällä kun eihän kotikentälle tarvi tulla kun tuntii aikasemmin. Mun pitäs ehkä käydä syömässä tässä jossain välis...Ihan portin vieres ois starbucks, ehkä nappaan vaan siitä jotain. Mulla alkaa kyllä olla jo nälkä niin saa nähä.

Eilen meillä oli ihania ystäviä ja perhettä kakkukahveilla ja sanomassa hyvästit. Olin jo eilen ihan sekoamispisteessä jännityksen kanssa, mutta tänään aamulla kun äiti ja Bella tuli herättään, olin yllättävän rauhallisena. Pakkaukset oli pakattu, kaikki oli jo valmiina. Kävin vaan suihkussa, söin aamupalaa ja hyvästelin Ainon joka tuli vielä aamulla sanomassa moikat. Käytiin keskustan kautta nostamassa mulle dollareita ja otettiin Teukka ja Ninnu kyytiin, ja siitä sit jatkettiin lentokentälle.

Hyvästien sanominen oli jotain aivan kauheeta, enkä usko että se on vieläkään oikein iskeny kuinka ikävä mulla tulee. Halasin kaikkia vuorotellen, mutta itku mulla tuli vasta kun halasin äitiä vikana. Äiti on aina mulle tukena ja turvana, ja äidin rakkaus on ehdotonta. Musta tuntu melkein siltä että hylkäisin äitin kun katoin sen itkeviä kasvoja... Mutta tiedän miten upee mahdollisuus tää on, ja äiti on myös onnellinen mun puolesta! Nyt itken melkeen uudestaan kun katon kuvii jotka telle mulle anto mukaan...

No mut se siitä tällä erää...Tiiän että jotkut harmittelee etten oikein pistä tänne kuvia, mutta hei sitä varten on mun instagram (vinkvink)! Tänne mä nyt vaan kirjottelen ja höpöttelen kaikkee

ciaaao ja wish me luck näiden lentojen kans

29072014

Öh mitä ihmettä...mulla on lähtöön 6 päivää. Huomenna oon töissä, nään paria kaveria. Torstaina käyn mummolassa. Perjantaina meillä on jotkut Italia juhlat perheen kans. Lauantai on vielä auki. Sunnuntaina Läksärit parin kaverin ja perheen voimin. Sit oon tosiaan jo maanantaina aamulla lähdössä. Se on just kaikista hulluinta että tietää miten lähellä lähtö on kun on suunnitelmia joka päivälle... Haha tänään keitin nuudeleita ja ajattelin surullisena (tosin pieni hymy huulilla) että tää on varmaan viimenen kerta kun keitän vuoteen nuudeleita.

Tänään käytiin äitin ja mun vanhimman siskon kanssa kahvilla ja sanottiin heipat. Oli kyllä haikeeta kun tietää että näkee seuraavan kerran vasta pitkän ajan päästä. Onneks nanna (ja kimmo?) on tulossa moikkaamaan mua sit joulun jälkeen jossain vaiheessa, niin me nähdään sit kummiskin yllättävän pian! Voi vitsi ootan innnolla jo kun osaan jo sit varmaan aika hyvin kielen niin voin näyttää nannalle joka paikkaa ja mennään varmaan kattoon ihan etelään pingviinejä! Toooosi kivaa.

Mitä mun pakkauslistaan nyt sit tulee, niin multa kyseltiin vähän et josko voisin tehdä videota siitä mitä otan mukaan, ja nyt kun oon aika perillä siitä et mitä siellä matkalaukun pohjalla tulee oleen, niin voisinpa oikeestaan sen videon vaikka huomenna kuvata! Otan siis kaks matkalaukkua mukaan ja pienen vedettävän vielä (näin mulla mahtuu kaikki diabetes jutut mukaan ilman ongelmia), joten oon onneks ihan hyvillä kamppeilla lähdössä liikkeelle. En oikeestaan oo suunnitellu shoppailevani sen enempää tuolla, hard rock hupparin halun Buenos Airesist, ja varmaan kans jotkut korkkarit mun täytyy ostaa. Siitä huolimatta sitä tavaraa tietenkin kerääntyy, joten mun mielestä on hyvä että mulla on ne kaks laukkua niin sit ei tarvi ainakaan mitään jättää sinne!

Mun ajatukset on ihan yhtä isoo sotkuu, oon tosi innoissani, jännittää jo tosi paljon, maha on kokoajan kipeenä jos edes mietin vaihto juttuja :-D...Mutta en vois olla onnellisempi. Näin jopa unta mun perheestä ja saapumisesta viime yönä. 6 päivää...hullua. (Tykkäätteks nyt tästä kappalejaosta? Haha ehkä se tosiaan helpottaa lukemista, vaikka ensisijasesti kirjottelenkin täällä itselleni, en muille!)

Besoooos

23072014

Multa pyydettiin ask:is että kertoisin vähän tästä mun hakuprosessista täällä blogin puolella, ja sitä tässä nyt aattelin sit kirjotella. Mulla itsellä ei oikein oo tullu mieleen kirjottaa tämmöst, koska jokaisessa vaihtari blogissa on jo tää mutta kaippa mä voin sit kertoo teille vielä kerran että mitä oikein tapahtu ja millon. Elikkäs oon aina halunnu vaihtoon, ja oon puhunu jo ihan ala-asteelta asti että sitten kun meen vaihtoon- tyylisesti. En oikein oo koskaan tienny minne lähtisin, tai ainakaan en muista että mulla ois ollu mitään ykköstoivetta. Ehkä mäkin sit sinne Jenkkeihin oisin halunnu.

No anyways, aloin sit viime syksynä joskus lokakuussa ehkä kattoon eri järjestöjä ja miettiin että minkäs kautta mä lähtisin. Hävettää  myöntää etten hirveesti tehny taustatyötä, tykkäsin vaan Exploriuksen nettisivuista kaikista eniten ja mun mielestä ne oli selkeimmät...heh. No sit aloin miettiin kohdemaata ja heti alkuun mun äiti kiels Etelä Amerikan maat, Afrikan ja suurinpiirtein myös Aasian. Siinäpäs jäi sitten huimasti valinnan varaa. No mä sit mietin Austraaliaa, Espanjaa, Italiaa ja Ranskaa. Ranskaan oisin ehkä lähtenykkin, mutta ne vaati että olis opiskellu aika paljon etukäteen Ranskaa, enkä oo sitä koskaan opiskellu. Sit jotenkin vaan päädyin Ausseihin. No äiti vähän kiukutteli siitä miten kallista on lähettää mut ulkomaille jos en edes opi uutta kieltä (puhun siis tosi sujuvaa englantii). Mentii koulun kanssa sitten jollekkin koulutus tai en edes tiiä messuille, ja siellä oli expon semmonen piste. Juttelin siellä tosi kauan yhden työntekijän kanssa, ja yhtäkkii olinkin lähdössä Argentiinaan. Öö what?

En edes muista miten se sai mut ylipuhuttuu siihen mutta yhtäkkiä se vaikutti maailman parhaalta idealta. Uus kieli. Tosi lämmintä. Helppo koulu. Söpöt pojat. Suuret perheet. Biletystä. No se oli sitten asia erikseen, että miten esittelen tän idean äitille (iskä ei siis edes tienny tässä vaiheessa että oon lähdössä). Meille tuli hirvee riita äitin kanssa ja se sano että pliis ihan mikä muu tahansa ku se, siellä ei oo turvallista.. Noooo sit me katottiin kaikkii niitä maita ja äiti puhu jopa että pääsisin Bostoniin sisäoppilaitokseen (tosi arvostettu, ihmiset hakee harvardiin ja yalen sieltä) ja se makso jotain 25 000e...huh huh. No me jätettiin asia hautumaan. Ehkä viikkoo myöhemmin mua alko ottaan päähän ettei mitään tapahtunu ja pelkäsin että ois jo liian myöhästä, koska halusin lähtä jo ysin jälkeen. Eli yks päivä sanoin sit vaan ruokapöydässä että äiti, mä pistän ne paperit tänään meneen ja lähen Argentiinaan. Öö iskä oli sit vähän ihmeissään ja sitä piti sit taivutella koko juttuun mut illan lopuks pistin hakemuksen netissä meneen.

Oisko ollu seuraavalla viikolla kun sit tavattiin kahvilassa sen mun haastattelijan kanssa, ja äiti ja iskä oli mukana. Ne kyseli tosi paljon siltä naiselta(käy vähän sääliks sitä) ja oli tosi kriittisii koko hommaan. Hoidin silti haastattelun omasta mielestäni tosi hyvin ja ei mua oikeestaan edes jännittäny se että oisko pitäny hakee jonkun toisenkin järjestön kautta. Pari viikkoo myöhemmin tuli kirje että mut on hyväksytty! Siinä sit täyteltiin hakupakettia ja haettiin rokotuksia ja kirjoteltiin esseitä ja voin vaan sanoa että se oli tosi raskasta ja siinä on ihan hirveesti duunii että jos ei jaksa nähä vaivaa niin ei kannata hakee vaihtoon. Pari viikkoo myöhässä saatiin se hakupaketti sit lähetettyy, mut expon porukka on ollu tosi kivoja ja ne on kyllä kärsivällisesti jaksanu olla meijän kanssa.

Kevään myötä sit äiti ja iskäki alko lämpeneen mun lähdölle ja suunnitteleen matkaa mun luokse. Sillon ei oikeestaan kuulunu järjestöltä mitään. Kai ne etti perhettä tai jotain? Sit oli toi tilaisuus jossa oltiin, se oli aika hyödyllinen. Öh no seuraava juttu oli kai toi et ne soitti mulle perheestä...ootte oikeestaan kuullu täällä jo kaiken sit ton alun sähläyksen jälkeen! Tässä on nyt sit enään 12 päivää jäljellä...jännää! Mutta siis joo, suosittelen expoa, ne on ollu tosi kivoja ja auttanu paljon ja kärsivällisesti! Eipäs mulla muuta chaau

14072014

Apua tää perhe on yli-ihana! Juttelin äsken Celinan kanssa ja mulle selvis että se niiden mökki vuorilla onkin itse asiassa tosi lähellä niitä, eikä se oo ihan mikään tavallinen mökki. Siellä on uima-allas. Ja nyt on niiden talvi, mut siellä on kuulema tosi kuuma talveks ja Celi aikoo viedä mut shoppaileen heti kun pääsen sinne :D nää on niin ystävällisii! Vähän on toki kommunikaatio ongelmii kun ei Celikään ihan niin hyvää enkkuu puhu ku ehkä aattelin, niin kirjotellaan sit molemmat espanjaks, mä vaan pistän google kääntäjää kunnon käyttöön :D! Oltiin tänään hakeen mulle viisumii ja ne oli tooosi mukavii siellä konstulaatissa. Sinne pitäs oikeesti varata aika ja sit pitäs saada sellanen lupa Buenos Airesista ennen kun ne voi tehdä semmosta haastattelua, mutta koska sain tietää mun perheen vasta tässä vaiheessa ja lähtöön on enään 3 viikkoo niin päästiin ilman aikaa sinne haastatteluun! Se oli tosi rento, kyseli vaan enkuks että miks halusin Argentiinaan vaihtoon, ei yhtään niin jännää kun olin aatellu. Näin kauhukuvii ennen kun menin sisään et se alkas kyseleen multa espanjaks...en tosiaan ois osannu vastata kun että no comprendo :D! Mutta sain siis viisumin hoidettuu, samoin kun ostettuu matkalaukun, ja 2 parii housuja. Hiukset on kans astetta tummemmat ja kivemmat näin ennen lähtöö! Sain tän kuvan mun perheestä tänään, Celi puuttuu mut muuten mun erittäin hyvännäköinen perheeni :D... (Ami on niiiiiiiiiin söpö!!! en myöskään valita manuelista...heh)

11072014

Tää tunne on jotain niin epätodellista. Sain mun perheen eilen ja koko mun ajatusmaailma on menny ihan sekasi. Mun perhe vaikuttaa aivan täydelliseltä. Siihen kuuluu siis äiti, iskä, 95 poika ja 99 ja 09 syntyneet tytöt. Mun mielestä on aivan ihanaa että niillä on lapsia! Sit niil on kans kaks koiraa. Puhuin emmin kans joka on siis nyt vaihdossa argentiinas ja se luki läpi ne mun sijotustiedot ja se sano et oon ihan naurettavan onnekas :D se perhe on kuulema varakas ja ne asuu just isommas talos ja niillä on vuorilla toinen talo joka on niinko mökki! Siis kuulostaa niin hyvältä! Se äiti on kotiäiti eli se vie kouluunki mut ja mun hostsisko Celinan! Iskä on yrittäjä. Oon nyt lähettäny jo kaks viestii sinne ja mama sofia on vastannu(ei osaa englantii) eli mä kirjotan enkuks, se pistää google translateen ja vastaa espanjaks ja mä teen samoin :D onneks sit se papa ja Celina puhuu vähän englantii ni en oo ihan pihalla aluks! Sit just toi Celina käy tanssitunneil ja salilla, eli tekee just sellasta mitä mäki haluan! Siellä on nyt semmoset 18 astetta, mutta kuulema nyt alkaa lämpenee eikä mua kyllä yhtään haittaa! Ollaan nyt facebook kavereitaki ja mua vaan oikeesti hymyilyttää kokoajan kun oon niiin onnellinen et ne on mun perhe! Oon entistä varmempi että mun vuosi tulee oleen ihan huikee. Besos xx

010714

Moi
Soitettiin tänään järjestölle ja kyseltiin perhetietoja. En voi hakee viisumii ilman mun tulevan perheen osotetta. Mulla ei oo vieläkään perhettä eli en voi hakee viisumii. Mun lähtöön on kuukausi enkä voi hakee viisumii. Alan pikkuhiljaa itekkin jännittään vaikka yleensä otan asiat aika rennosti... Mitä jos mulle ei löydy perhettä, mitä jos en pääsekkään Argentiinaan? Ilmeisesti ne voi sit sijottaa mut jenkkeihin ellei ne löydä mulle perhettä Cordobast.. Mun mielestä se ois vaan tosi epäreilua. Mä haluan oppii uuden kielen, oppii tanssiin kuten kunnon latinot. Haluan pitää hauskaa uusien kavereiden kans öisin ja nukkuu ihanaa siestaa päivisin. Haluan syödä kunnon pihviä, ja päästä kuvaamaan Buenos Airesia. Haluan ostaa Messin paidan ja kannustaa se pällä futista. Vielä parempi, haluan nähdä kunnon argentinialaista futista livenä. En mä halua varakeinona lähtä johonkin Kanadan rajalle pikkukylään jossa on enemmän lehmii ku asukkaita. Mä puhun sujuvaa englantia. Oon käyny jenkeissä monta kertaa. Ei mulla oo hinkua päästä promiin tai graduationiin niin kun monilla. Mä haluan erillaisen vuoden, mä haluan nähdä jäätiköitä ja sademetsii ja oppii tappeleen kun kunnon espanjaa puhuva ainakin haha. Meillä kaikilla on erillaisii unelmia ja kannustan teitä ihan kaikkii hakemaan vaihtoon, vaikka teidän unelma oiskin erillainen kun mun! Tiedän että jenkkeihin haluavii on monia, ja mun mielestä sekin on tosi jees! Se ei vaan oo mun juttu. Eli nyt alan pohtimaan mitä oikeen teen jos mulle ilmotetaan etten pääsekkään Argentinaan- Mulla on siis lentoliput jo varattuna mutta ilman viisumii on paha lähtä mihinkään ja se vaatii sen käsittelyprosessin.

Koitan nyt saada tota pois mielen päältä ja ollaanki lähdössä Teukan kans ruissiin ja Turkuun ylipäätään viikonlopuksi, chillaan ja rentoutuun. Siitä jatkan sit maanantaina Helsinkiin alas mun rakkaille isosiskoille, joiden kans hengaan pari päivää ja värjään mm hiukset :) sen jälkeen varmaan mökkeilyy saaressa siis äitin ja iskän kans, ja sit kotiin. Ilman viisumihaastatteluu. Ihana kun tulee taas kalliiks näin että joudun sit erikseen lentään Helsinkiin kun ne soittelee että alappas tulla... Kaikki menee just nyt päin en edes sano haha... no mutta pakko vaan koittaa pysyä positiivisena!!!

masentava postaus heh ciaooo

ei otsikkoo

Hei mua ei oo täällä päin näkyilly kun ei mulla oo mitään uutta asiaa oikeestaan oo ollu, tai siis vaihtariasiaa. Tänään sain sit lentoliput ja siitä vaan ilmottelen...lähtö on Oulusta 4.8 klo 13 koneella Tukholmaan, sieltä Pariisin kautta Santiago Chileen ja sieltä Cordobaan...Eli vuorokausi tulee taas vaihteeksi matkustettuu haha...Onneks ostettiin SF:n lentokentältä pari kuukautta sitten ne sellaset niskatyynyt, miksihän niitä kutsutaan? Anyways ne on kyllä ihan pelastus kun koittaa nukkuu lentokoneessa! Oon vähän jo alkanu miettiin pakkaamista, kun päivii on jäljellä enää 38. Sain ostettuu nahkatakin, nyt pitää vielä käydä hakeen uus matkalaukku, conssit, uudet korkkarit, tuliaiset sinne päähän, parit uudet farkut, kosmetiikkatuotteet, kampaajalta shamppoo...oho, mulla taitaa olla vielä aika lailla tekemistä :D. Ens viikko menee varmaan töitä tehdes, ja siitä lähdetäänkin sitten Helsinkiin varmaan viikoks. Mennään käymään saaressa mökillä, ja sit käyn sanomassa heipat isoisälle ja isoisoäidille, sekä tietty serkuille. Tuolta tulee varmaan sit kans kateltuu niitä housuja ja kenkii- zara kun nyt aina saa mut ostaan jotain. Ihan uskomatonta että koitan päästä eroon tavarasta ennen kun lähden, ja silti sitä vaan kertyy jotenkin enemmän. Esim. käsilaukut. Aluks olin ottamassa mukaan isompaa nahkalaukkuu, mk:n pikkulaukkuu ja ysl pikkulaukkua. Nyt oonkin tullu siihen tulokseen että mulla on pakko olla mukana kangaskassikin, sekä mun hippireppu ja uus hm:n ylisulonen pikkulaukku. Pakkaaminen on pelottava ajatus... Jos lähden sinne kahden täyden laukun kanssa, miten pääsen edes takas?! Asiasta seuraavaan oon myös selaillu youtubesta kaiken maailman vaihtarivideoita ja tullu siihen tulokseen että haluaisin kans ehkä vloggailla...mitä mieltä ootte? en todellakaan oo mikään ekspertti haha mutta mun mielestä niitä on niin kiva kattoo, että ehkä mäki saisin jonku iloseks mun videoilla? apua kertokaa rehellisesti mitä mieltä ootte :D! Siinä tais nyt sit taas olla nää mun jutskat tältä erää... Edelleenkään ei perhettä...38 päivää lähtöön...eiks kukaan halu mua...haha pakostaki käy vähän mielessä aina välillä mutta koitetaan täällä pysyy positiivisena, kyllähän ne sen löytää vaikka nyt sitten viikkoo ennen mun lähtöö! Adioooos

Lähtövalmennus

Moikka! Eilen oli siis lähtövalmennus ja koska en ollu kerenny käydä get ready- tilaisuuksissa, niin myös ne oli siihen perään. Sain kyllä tosi paljon hyödyllistä tietoa (esim että mun lähtö onkin vasta 6.8) ja että oon ainut suomalainen exploriuksen kautta lähtevä Argentiinaan! Eli aika jännää, lennän siis luultavasti kuulema yksin Espanjaan, ja sieltä sitten tapaan muita pohjoismaisia jotka on lähdössä mun kanssa samaan paikkaan. Ne kans varotteli vähän että pitäs siivoilla nettiä ja omia käyttäjiä koska perheet käy kuulema heti googlettaan mut kun ne saa mun nimen :-D eli jeps sitä olen tehnyt, mutta yllättävän vaikeeta saada kaikki pois, tai no siis kuvat enimmäkseen (tän takia poistin askin, sorisorisoriii). Sain kans ison kasan papereita, viisumi pitäs saada kuntoon ja sit ollaan aikalailla valmiina! Tietty matkalaukku on pakko käydä ostaan, ja jotain perusfarkkuja joita sieltä kuulema löytää tosi huonosti (?). Ja no diabetes jutut. Eli on tässä vielä hommaa!
Sen tilaisuuden jälkeen mentiin kotiin siistiytymään, ja sitten lähdettiin äitin työkaverin luokse illalliselle. Niillä on siis aivan upee koti, ja rakastuin niiden kotiin ihan täysin. Kaiken lisäksi heillä on maailman suloisimmat pienet tytöt, ja aivan uskomatonta ruokaa! Rapusalaattia, tuoretta leipää, ankkaa ankanrasvaperunoiden kanssa ja vihreitä papuja, ja jälkkäriks creme brulee. Aivan maailman ihaninta ruokaa, tulee nälkä kun vaan miettii! Siellä vierähti ilta enkä edes jaksanu kotiin tultuamme katsoa euroviisuja! Nyt on äitienpäivä, eli lähdetään mummolaa kohti. Palaan asiaan kun tulee lisää vaihtari-aiheista kerrottavaa xx Dani

Hola

Hei! Aivan aluks en ala itseeni esitteleen, koska uskonpa että mun lukijat suurimmalta osin musta ainakin jotain tietää. Sen mä kerron, että tää on vaihtariblogi, ja mä oon lähdössä 1.8 Argentiinaan, Cordoban provinssiin (toisiks suurin koko maassa pääkaupunkiseudun jälkeen, vaikuttaa hyvältä!!) exploriuksen kautta. Toivon että saisin tänne kirjoteltua jo vähän ennen kun lähden, valmisteluja sun muuta, ja sit jaettua mun elämää teille paremmin myös sieltä paikan päältä! Koko mun lähtö ei vielä tunnu mitenkään todelliselta, mutta tän kirjottaminen ylös saa mut ymmärtämään että mun lähtöön on tosiaan enään 85 päivää, ja oon innoissani mutta kauhuissani, haha. Mulla ei oo vielä perhettä, ja ylihuomenna on vasta ensimmäinen "valmennus" tilaisuus. Se iskee sit varmaan ihan kerralla, että oon oikeesti lähdössä toiselle puolelle maailmaa ihan yksin, koko vuodeksi. Enempää en edes vielä tiedä, joten saatte myös mun kuulumisia; enään pari viikkoa koulua, ihanaaa. Mulla on kunnon dietti käynnissä nyt iskän kanssa, koska kammoan suuresti kuuluisia vaihtarikiloja(en aio alistua!). Mua väsyttää hirveesti, ehkä mun kannattais oikeesti mennä nukkumaan!
Lupaan muuttaa vielä tätä ulkoasua ja tekstien ja kuvien laatu paranee, tää oli vaan kömpelö ensimmäinen raapustus ! Seuraavan kerran päivittelyä tulee varmaan ton tilaisuuden tiimoilta, eli stay tuned !

Tässä on vielä kuva että tuntemattomatkin saa kuvaa
sieltä miltä näytän, heh!

Dani