Hei! Taas koulussa, maha vähän kipeenä ja taas tylsää vaihteeksi hah mut eipä täs muuta. Täällä päässä ei oikein oo mitään isompaa tapahtunu, elämä jatkaa menoaan samaan tahtiin. Joka päivä opin jotain puhumaan paremmin, kaikki väittää et oisin laihtunu (muut vaihtarit on kaikki lihonu, yks poika on kuukaudessa lihonu seitsemän kiloa) ja viikonloput menee ulkona kavereiden kanssa. Nää kaverit on siis niitä mun parhaita kavereita, mutta viikolla en heitä kerkee näkeen koska he on kaikki yliopistossa. Ja mun toiset parhaat kaverit on sit ne muut vaihtarit, mut heitä en siis saa tavata, joten viikot on aika puuduttavia. Maanantaina on koulun jälkeen liikuntaa, tiistaina espanjan tunti ja jooga, keskiviikkona pilates, torstaina espanjan tunti ja koulun jälkeinen liikunta ja perjantaina on millon mitäkin. Täällähän ei tosin aina noita viikko ohjelmia noudateta. Esimerkiks viime viikolla sato vettä ja se sotki kaikki suunnitelmat. Koulu liikunnassakaan en oo käyny kun kerran tän kuukauden aikana. Mun ehdoton kohokohta viikossa on jooga ja espanjan tunnit. Joogassa pääsen oleen ihan rauhassa, pääsen rentoutuun. Se paikka on ihan täys hippi mesta, ja sitä joogaa vetää sellanen hippi vanha mies, ihan huippua. Muut siellä on jotain eläkeläisiä, ihanan rauhallisia ja siellä tuoksuu ihanalle. Espanjan tuntien opettaja taas on 22- vuotias, rakastaa puhua enkkua ja on käyny Ruotsissa! Sen kanssa mulla on aina niin paljon puhumista että opiskelu jää vähän vähemmälle eh.. Mutta kyllä musta tuntuu että oon oppinu vaikka kuinka paljon! Kuten siis hoksaatte, oon paljon vanhempien kanssa. Tää koulun käynti on osalta myös siks tosi vaikeeta, koska mun luokkakaverit on kaikki 14- vuotiaita. Meno luokassa on sen mukaista. Mä oon Suomessakin suhteellisen rauhallinen ja kypsä, mutta näiden mittapuulla käyttäydyn varmaan kun mummo. En vaan jaksa innostuu edes tekohymyn kans näiden "he is gay. He eat penis" juttuihin. En siis voi vaihtaa luokkaa koska mun pitää olla siskon kans samalla luokalla sen vuoks etten puhu kunnon espanjaa. Okei.. Mutta tää arki on mitä on, onneks on viikonloput!
Musta tuntuu et hypin tässä nyt aiheesta toiseen kokoajan, mutta mun ajatukset vaan pulppuaa ulos kun voin kirjottaa suomeks jotain. Suomessa olin tavallaan hukassa. En tienny enään kuka olin, tai mitä halusin. Nyt oon alkanu löytään itseeni taas, ja musta on hurjaa miten paljon oon oppinu ja ymmärtäny vaan 5 viikossa. Oon selaillu iltasin tumblr:ii ja kuunnellu ranskalaista musiikkia, ja tajunnut mitä haluan aikuisena tehdä. Oon piirtäny taas, tylsyyteni tosin, mutta muistin vasta nyt kuinka paljon nautin siitä. Oon bongaillu ihania instagram käyttäjiä ja muistanu kuinka paljon rakastan kaikkea visuaalista. Suomessa olin hukannu mun intohimon kaikkeen kauniiseen, mutta täällä oon löytäny sen taas. Oon myös alkanu epäileen tiettyjä asioita. Valitsinko oikeen lukion? Ketkä välittää oikeesti? Oon ollu yllättävän vähän yhteyksissä Suomeen, joka on kai hyvä. Mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, ja musta tuntuu siltä että vaivaan jos alan puhumaan heille. Oon myös ruvennu miettiin ens vuoden järjestelyjä. Sitä kun tuun kotiin. Mun mielestä ois tosi kiva ottaa meille vaihtari. Haluan taas panostaa mun ulkonäköön. Täällä mä oikeesti föönään hiukset joka päivä ja suoristan ne. Käytän hoitoainetta. Meikkaan. Haha. Vähän outoa. Haluan opiskella!!! Tää teksti oli hirmu outo ja epäjärjestelmällinen, mutta ei se haittaa. Chau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti