Öh mitä ihmettä...mulla on lähtöön 6 päivää. Huomenna oon töissä, nään paria kaveria. Torstaina käyn mummolassa. Perjantaina meillä on jotkut Italia juhlat perheen kans. Lauantai on vielä auki. Sunnuntaina Läksärit parin kaverin ja perheen voimin. Sit oon tosiaan jo maanantaina aamulla lähdössä. Se on just kaikista hulluinta että tietää miten lähellä lähtö on kun on suunnitelmia joka päivälle... Haha tänään keitin nuudeleita ja ajattelin surullisena (tosin pieni hymy huulilla) että tää on varmaan viimenen kerta kun keitän vuoteen nuudeleita.
Tänään käytiin äitin ja mun vanhimman siskon kanssa kahvilla ja sanottiin heipat. Oli kyllä haikeeta kun tietää että näkee seuraavan kerran vasta pitkän ajan päästä. Onneks nanna (ja kimmo?) on tulossa moikkaamaan mua sit joulun jälkeen jossain vaiheessa, niin me nähdään sit kummiskin yllättävän pian! Voi vitsi ootan innnolla jo kun osaan jo sit varmaan aika hyvin kielen niin voin näyttää nannalle joka paikkaa ja mennään varmaan kattoon ihan etelään pingviinejä! Toooosi kivaa.
Mitä mun pakkauslistaan nyt sit tulee, niin multa kyseltiin vähän et josko voisin tehdä videota siitä mitä otan mukaan, ja nyt kun oon aika perillä siitä et mitä siellä matkalaukun pohjalla tulee oleen, niin voisinpa oikeestaan sen videon vaikka huomenna kuvata! Otan siis kaks matkalaukkua mukaan ja pienen vedettävän vielä (näin mulla mahtuu kaikki diabetes jutut mukaan ilman ongelmia), joten oon onneks ihan hyvillä kamppeilla lähdössä liikkeelle. En oikeestaan oo suunnitellu shoppailevani sen enempää tuolla, hard rock hupparin halun Buenos Airesist, ja varmaan kans jotkut korkkarit mun täytyy ostaa. Siitä huolimatta sitä tavaraa tietenkin kerääntyy, joten mun mielestä on hyvä että mulla on ne kaks laukkua niin sit ei tarvi ainakaan mitään jättää sinne!
Mun ajatukset on ihan yhtä isoo sotkuu, oon tosi innoissani, jännittää jo tosi paljon, maha on kokoajan kipeenä jos edes mietin vaihto juttuja :-D...Mutta en vois olla onnellisempi. Näin jopa unta mun perheestä ja saapumisesta viime yönä. 6 päivää...hullua. (Tykkäätteks nyt tästä kappalejaosta? Haha ehkä se tosiaan helpottaa lukemista, vaikka ensisijasesti kirjottelenkin täällä itselleni, en muille!)
Besoooos
tiistai 29. heinäkuuta 2014
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
23072014
Multa pyydettiin ask:is että kertoisin vähän tästä mun hakuprosessista täällä blogin puolella, ja sitä tässä nyt aattelin sit kirjotella. Mulla itsellä ei oikein oo tullu mieleen kirjottaa tämmöst, koska jokaisessa vaihtari blogissa on jo tää mutta kaippa mä voin sit kertoo teille vielä kerran että mitä oikein tapahtu ja millon. Elikkäs oon aina halunnu vaihtoon, ja oon puhunu jo ihan ala-asteelta asti että sitten kun meen vaihtoon- tyylisesti. En oikein oo koskaan tienny minne lähtisin, tai ainakaan en muista että mulla ois ollu mitään ykköstoivetta. Ehkä mäkin sit sinne Jenkkeihin oisin halunnu.
No anyways, aloin sit viime syksynä joskus lokakuussa ehkä kattoon eri järjestöjä ja miettiin että minkäs kautta mä lähtisin. Hävettää myöntää etten hirveesti tehny taustatyötä, tykkäsin vaan Exploriuksen nettisivuista kaikista eniten ja mun mielestä ne oli selkeimmät...heh. No sit aloin miettiin kohdemaata ja heti alkuun mun äiti kiels Etelä Amerikan maat, Afrikan ja suurinpiirtein myös Aasian. Siinäpäs jäi sitten huimasti valinnan varaa. No mä sit mietin Austraaliaa, Espanjaa, Italiaa ja Ranskaa. Ranskaan oisin ehkä lähtenykkin, mutta ne vaati että olis opiskellu aika paljon etukäteen Ranskaa, enkä oo sitä koskaan opiskellu. Sit jotenkin vaan päädyin Ausseihin. No äiti vähän kiukutteli siitä miten kallista on lähettää mut ulkomaille jos en edes opi uutta kieltä (puhun siis tosi sujuvaa englantii). Mentii koulun kanssa sitten jollekkin koulutus tai en edes tiiä messuille, ja siellä oli expon semmonen piste. Juttelin siellä tosi kauan yhden työntekijän kanssa, ja yhtäkkii olinkin lähdössä Argentiinaan. Öö what?
En edes muista miten se sai mut ylipuhuttuu siihen mutta yhtäkkiä se vaikutti maailman parhaalta idealta. Uus kieli. Tosi lämmintä. Helppo koulu. Söpöt pojat. Suuret perheet. Biletystä. No se oli sitten asia erikseen, että miten esittelen tän idean äitille (iskä ei siis edes tienny tässä vaiheessa että oon lähdössä). Meille tuli hirvee riita äitin kanssa ja se sano että pliis ihan mikä muu tahansa ku se, siellä ei oo turvallista.. Noooo sit me katottiin kaikkii niitä maita ja äiti puhu jopa että pääsisin Bostoniin sisäoppilaitokseen (tosi arvostettu, ihmiset hakee harvardiin ja yalen sieltä) ja se makso jotain 25 000e...huh huh. No me jätettiin asia hautumaan. Ehkä viikkoo myöhemmin mua alko ottaan päähän ettei mitään tapahtunu ja pelkäsin että ois jo liian myöhästä, koska halusin lähtä jo ysin jälkeen. Eli yks päivä sanoin sit vaan ruokapöydässä että äiti, mä pistän ne paperit tänään meneen ja lähen Argentiinaan. Öö iskä oli sit vähän ihmeissään ja sitä piti sit taivutella koko juttuun mut illan lopuks pistin hakemuksen netissä meneen.
Oisko ollu seuraavalla viikolla kun sit tavattiin kahvilassa sen mun haastattelijan kanssa, ja äiti ja iskä oli mukana. Ne kyseli tosi paljon siltä naiselta(käy vähän sääliks sitä) ja oli tosi kriittisii koko hommaan. Hoidin silti haastattelun omasta mielestäni tosi hyvin ja ei mua oikeestaan edes jännittäny se että oisko pitäny hakee jonkun toisenkin järjestön kautta. Pari viikkoo myöhemmin tuli kirje että mut on hyväksytty! Siinä sit täyteltiin hakupakettia ja haettiin rokotuksia ja kirjoteltiin esseitä ja voin vaan sanoa että se oli tosi raskasta ja siinä on ihan hirveesti duunii että jos ei jaksa nähä vaivaa niin ei kannata hakee vaihtoon. Pari viikkoo myöhässä saatiin se hakupaketti sit lähetettyy, mut expon porukka on ollu tosi kivoja ja ne on kyllä kärsivällisesti jaksanu olla meijän kanssa.
Kevään myötä sit äiti ja iskäki alko lämpeneen mun lähdölle ja suunnitteleen matkaa mun luokse. Sillon ei oikeestaan kuulunu järjestöltä mitään. Kai ne etti perhettä tai jotain? Sit oli toi tilaisuus jossa oltiin, se oli aika hyödyllinen. Öh no seuraava juttu oli kai toi et ne soitti mulle perheestä...ootte oikeestaan kuullu täällä jo kaiken sit ton alun sähläyksen jälkeen! Tässä on nyt sit enään 12 päivää jäljellä...jännää! Mutta siis joo, suosittelen expoa, ne on ollu tosi kivoja ja auttanu paljon ja kärsivällisesti! Eipäs mulla muuta chaau
No anyways, aloin sit viime syksynä joskus lokakuussa ehkä kattoon eri järjestöjä ja miettiin että minkäs kautta mä lähtisin. Hävettää myöntää etten hirveesti tehny taustatyötä, tykkäsin vaan Exploriuksen nettisivuista kaikista eniten ja mun mielestä ne oli selkeimmät...heh. No sit aloin miettiin kohdemaata ja heti alkuun mun äiti kiels Etelä Amerikan maat, Afrikan ja suurinpiirtein myös Aasian. Siinäpäs jäi sitten huimasti valinnan varaa. No mä sit mietin Austraaliaa, Espanjaa, Italiaa ja Ranskaa. Ranskaan oisin ehkä lähtenykkin, mutta ne vaati että olis opiskellu aika paljon etukäteen Ranskaa, enkä oo sitä koskaan opiskellu. Sit jotenkin vaan päädyin Ausseihin. No äiti vähän kiukutteli siitä miten kallista on lähettää mut ulkomaille jos en edes opi uutta kieltä (puhun siis tosi sujuvaa englantii). Mentii koulun kanssa sitten jollekkin koulutus tai en edes tiiä messuille, ja siellä oli expon semmonen piste. Juttelin siellä tosi kauan yhden työntekijän kanssa, ja yhtäkkii olinkin lähdössä Argentiinaan. Öö what?
En edes muista miten se sai mut ylipuhuttuu siihen mutta yhtäkkiä se vaikutti maailman parhaalta idealta. Uus kieli. Tosi lämmintä. Helppo koulu. Söpöt pojat. Suuret perheet. Biletystä. No se oli sitten asia erikseen, että miten esittelen tän idean äitille (iskä ei siis edes tienny tässä vaiheessa että oon lähdössä). Meille tuli hirvee riita äitin kanssa ja se sano että pliis ihan mikä muu tahansa ku se, siellä ei oo turvallista.. Noooo sit me katottiin kaikkii niitä maita ja äiti puhu jopa että pääsisin Bostoniin sisäoppilaitokseen (tosi arvostettu, ihmiset hakee harvardiin ja yalen sieltä) ja se makso jotain 25 000e...huh huh. No me jätettiin asia hautumaan. Ehkä viikkoo myöhemmin mua alko ottaan päähän ettei mitään tapahtunu ja pelkäsin että ois jo liian myöhästä, koska halusin lähtä jo ysin jälkeen. Eli yks päivä sanoin sit vaan ruokapöydässä että äiti, mä pistän ne paperit tänään meneen ja lähen Argentiinaan. Öö iskä oli sit vähän ihmeissään ja sitä piti sit taivutella koko juttuun mut illan lopuks pistin hakemuksen netissä meneen.
Oisko ollu seuraavalla viikolla kun sit tavattiin kahvilassa sen mun haastattelijan kanssa, ja äiti ja iskä oli mukana. Ne kyseli tosi paljon siltä naiselta(käy vähän sääliks sitä) ja oli tosi kriittisii koko hommaan. Hoidin silti haastattelun omasta mielestäni tosi hyvin ja ei mua oikeestaan edes jännittäny se että oisko pitäny hakee jonkun toisenkin järjestön kautta. Pari viikkoo myöhemmin tuli kirje että mut on hyväksytty! Siinä sit täyteltiin hakupakettia ja haettiin rokotuksia ja kirjoteltiin esseitä ja voin vaan sanoa että se oli tosi raskasta ja siinä on ihan hirveesti duunii että jos ei jaksa nähä vaivaa niin ei kannata hakee vaihtoon. Pari viikkoo myöhässä saatiin se hakupaketti sit lähetettyy, mut expon porukka on ollu tosi kivoja ja ne on kyllä kärsivällisesti jaksanu olla meijän kanssa.
Kevään myötä sit äiti ja iskäki alko lämpeneen mun lähdölle ja suunnitteleen matkaa mun luokse. Sillon ei oikeestaan kuulunu järjestöltä mitään. Kai ne etti perhettä tai jotain? Sit oli toi tilaisuus jossa oltiin, se oli aika hyödyllinen. Öh no seuraava juttu oli kai toi et ne soitti mulle perheestä...ootte oikeestaan kuullu täällä jo kaiken sit ton alun sähläyksen jälkeen! Tässä on nyt sit enään 12 päivää jäljellä...jännää! Mutta siis joo, suosittelen expoa, ne on ollu tosi kivoja ja auttanu paljon ja kärsivällisesti! Eipäs mulla muuta chaau
maanantai 14. heinäkuuta 2014
14072014
Apua tää perhe on yli-ihana! Juttelin äsken Celinan kanssa ja mulle selvis että se niiden mökki vuorilla onkin itse asiassa tosi lähellä niitä, eikä se oo ihan mikään tavallinen mökki. Siellä on uima-allas. Ja nyt on niiden talvi, mut siellä on kuulema tosi kuuma talveks ja Celi aikoo viedä mut shoppaileen heti kun pääsen sinne :D nää on niin ystävällisii! Vähän on toki kommunikaatio ongelmii kun ei Celikään ihan niin hyvää enkkuu puhu ku ehkä aattelin, niin kirjotellaan sit molemmat espanjaks, mä vaan pistän google kääntäjää kunnon käyttöön :D! Oltiin tänään hakeen mulle viisumii ja ne oli tooosi mukavii siellä konstulaatissa. Sinne pitäs oikeesti varata aika ja sit pitäs saada sellanen lupa Buenos Airesista ennen kun ne voi tehdä semmosta haastattelua, mutta koska sain tietää mun perheen vasta tässä vaiheessa ja lähtöön on enään 3 viikkoo niin päästiin ilman aikaa sinne haastatteluun! Se oli tosi rento, kyseli vaan enkuks että miks halusin Argentiinaan vaihtoon, ei yhtään niin jännää kun olin aatellu. Näin kauhukuvii ennen kun menin sisään et se alkas kyseleen multa espanjaks...en tosiaan ois osannu vastata kun että no comprendo :D! Mutta sain siis viisumin hoidettuu, samoin kun ostettuu matkalaukun, ja 2 parii housuja. Hiukset on kans astetta tummemmat ja kivemmat näin ennen lähtöö! Sain tän kuvan mun perheestä tänään, Celi puuttuu mut muuten mun erittäin hyvännäköinen perheeni :D... (Ami on niiiiiiiiiin söpö!!! en myöskään valita manuelista...heh)
perjantai 11. heinäkuuta 2014
11072014
Tää tunne on jotain niin epätodellista. Sain mun perheen eilen ja koko mun ajatusmaailma on menny ihan sekasi. Mun perhe vaikuttaa aivan täydelliseltä. Siihen kuuluu siis äiti, iskä, 95 poika ja 99 ja 09 syntyneet tytöt. Mun mielestä on aivan ihanaa että niillä on lapsia! Sit niil on kans kaks koiraa. Puhuin emmin kans joka on siis nyt vaihdossa argentiinas ja se luki läpi ne mun sijotustiedot ja se sano et oon ihan naurettavan onnekas :D se perhe on kuulema varakas ja ne asuu just isommas talos ja niillä on vuorilla toinen talo joka on niinko mökki! Siis kuulostaa niin hyvältä! Se äiti on kotiäiti eli se vie kouluunki mut ja mun hostsisko Celinan! Iskä on yrittäjä. Oon nyt lähettäny jo kaks viestii sinne ja mama sofia on vastannu(ei osaa englantii) eli mä kirjotan enkuks, se pistää google translateen ja vastaa espanjaks ja mä teen samoin :D onneks sit se papa ja Celina puhuu vähän englantii ni en oo ihan pihalla aluks! Sit just toi Celina käy tanssitunneil ja salilla, eli tekee just sellasta mitä mäki haluan! Siellä on nyt semmoset 18 astetta, mutta kuulema nyt alkaa lämpenee eikä mua kyllä yhtään haittaa! Ollaan nyt facebook kavereitaki ja mua vaan oikeesti hymyilyttää kokoajan kun oon niiin onnellinen et ne on mun perhe! Oon entistä varmempi että mun vuosi tulee oleen ihan huikee. Besos xx
tiistai 1. heinäkuuta 2014
010714
Moi
Soitettiin tänään järjestölle ja kyseltiin perhetietoja. En voi hakee viisumii ilman mun tulevan perheen osotetta. Mulla ei oo vieläkään perhettä eli en voi hakee viisumii. Mun lähtöön on kuukausi enkä voi hakee viisumii. Alan pikkuhiljaa itekkin jännittään vaikka yleensä otan asiat aika rennosti... Mitä jos mulle ei löydy perhettä, mitä jos en pääsekkään Argentiinaan? Ilmeisesti ne voi sit sijottaa mut jenkkeihin ellei ne löydä mulle perhettä Cordobast.. Mun mielestä se ois vaan tosi epäreilua. Mä haluan oppii uuden kielen, oppii tanssiin kuten kunnon latinot. Haluan pitää hauskaa uusien kavereiden kans öisin ja nukkuu ihanaa siestaa päivisin. Haluan syödä kunnon pihviä, ja päästä kuvaamaan Buenos Airesia. Haluan ostaa Messin paidan ja kannustaa se pällä futista. Vielä parempi, haluan nähdä kunnon argentinialaista futista livenä. En mä halua varakeinona lähtä johonkin Kanadan rajalle pikkukylään jossa on enemmän lehmii ku asukkaita. Mä puhun sujuvaa englantia. Oon käyny jenkeissä monta kertaa. Ei mulla oo hinkua päästä promiin tai graduationiin niin kun monilla. Mä haluan erillaisen vuoden, mä haluan nähdä jäätiköitä ja sademetsii ja oppii tappeleen kun kunnon espanjaa puhuva ainakin haha. Meillä kaikilla on erillaisii unelmia ja kannustan teitä ihan kaikkii hakemaan vaihtoon, vaikka teidän unelma oiskin erillainen kun mun! Tiedän että jenkkeihin haluavii on monia, ja mun mielestä sekin on tosi jees! Se ei vaan oo mun juttu. Eli nyt alan pohtimaan mitä oikeen teen jos mulle ilmotetaan etten pääsekkään Argentinaan- Mulla on siis lentoliput jo varattuna mutta ilman viisumii on paha lähtä mihinkään ja se vaatii sen käsittelyprosessin.
Koitan nyt saada tota pois mielen päältä ja ollaanki lähdössä Teukan kans ruissiin ja Turkuun ylipäätään viikonlopuksi, chillaan ja rentoutuun. Siitä jatkan sit maanantaina Helsinkiin alas mun rakkaille isosiskoille, joiden kans hengaan pari päivää ja värjään mm hiukset :) sen jälkeen varmaan mökkeilyy saaressa siis äitin ja iskän kans, ja sit kotiin. Ilman viisumihaastatteluu. Ihana kun tulee taas kalliiks näin että joudun sit erikseen lentään Helsinkiin kun ne soittelee että alappas tulla... Kaikki menee just nyt päin en edes sano haha... no mutta pakko vaan koittaa pysyä positiivisena!!!
masentava postaus heh ciaooo
Soitettiin tänään järjestölle ja kyseltiin perhetietoja. En voi hakee viisumii ilman mun tulevan perheen osotetta. Mulla ei oo vieläkään perhettä eli en voi hakee viisumii. Mun lähtöön on kuukausi enkä voi hakee viisumii. Alan pikkuhiljaa itekkin jännittään vaikka yleensä otan asiat aika rennosti... Mitä jos mulle ei löydy perhettä, mitä jos en pääsekkään Argentiinaan? Ilmeisesti ne voi sit sijottaa mut jenkkeihin ellei ne löydä mulle perhettä Cordobast.. Mun mielestä se ois vaan tosi epäreilua. Mä haluan oppii uuden kielen, oppii tanssiin kuten kunnon latinot. Haluan pitää hauskaa uusien kavereiden kans öisin ja nukkuu ihanaa siestaa päivisin. Haluan syödä kunnon pihviä, ja päästä kuvaamaan Buenos Airesia. Haluan ostaa Messin paidan ja kannustaa se pällä futista. Vielä parempi, haluan nähdä kunnon argentinialaista futista livenä. En mä halua varakeinona lähtä johonkin Kanadan rajalle pikkukylään jossa on enemmän lehmii ku asukkaita. Mä puhun sujuvaa englantia. Oon käyny jenkeissä monta kertaa. Ei mulla oo hinkua päästä promiin tai graduationiin niin kun monilla. Mä haluan erillaisen vuoden, mä haluan nähdä jäätiköitä ja sademetsii ja oppii tappeleen kun kunnon espanjaa puhuva ainakin haha. Meillä kaikilla on erillaisii unelmia ja kannustan teitä ihan kaikkii hakemaan vaihtoon, vaikka teidän unelma oiskin erillainen kun mun! Tiedän että jenkkeihin haluavii on monia, ja mun mielestä sekin on tosi jees! Se ei vaan oo mun juttu. Eli nyt alan pohtimaan mitä oikeen teen jos mulle ilmotetaan etten pääsekkään Argentinaan- Mulla on siis lentoliput jo varattuna mutta ilman viisumii on paha lähtä mihinkään ja se vaatii sen käsittelyprosessin.
Koitan nyt saada tota pois mielen päältä ja ollaanki lähdössä Teukan kans ruissiin ja Turkuun ylipäätään viikonlopuksi, chillaan ja rentoutuun. Siitä jatkan sit maanantaina Helsinkiin alas mun rakkaille isosiskoille, joiden kans hengaan pari päivää ja värjään mm hiukset :) sen jälkeen varmaan mökkeilyy saaressa siis äitin ja iskän kans, ja sit kotiin. Ilman viisumihaastatteluu. Ihana kun tulee taas kalliiks näin että joudun sit erikseen lentään Helsinkiin kun ne soittelee että alappas tulla... Kaikki menee just nyt päin en edes sano haha... no mutta pakko vaan koittaa pysyä positiivisena!!!
masentava postaus heh ciaooo
Tilaa:
Kommentit (Atom)