Vastauksia

Moikka, nyt en ookkaan vähään aikaan mitään kirjotellu varmaan johtuen siitä että on menny paremmin haha. Musta tuntuu että alan tänne purkaan aina vaan jotain kun on huono fiilis niin aattelin nyt vastailla näihin kysymyksiin positiivisella mielellä haha... Vamos!

Sano kolme asiaa joita kaipaat suomessa?
-no kaipaan kaikista eniten äitiä. Ette voi edes ymmärtää miten ikävä voi tulla ihmistä joka oikeesti on aina sun puolella ja rakastaa sua. Niinku mun yks ystävä mulle totes: " mieti että oot paikassa jossa kukaan ei rakasta sua". Tää on totta. Oikeesti vain mä pidän täällä puoliani eikä täällä oo mua puolustamassa kukaan. Toisiks eniten kaipaan vapautta olla oma itsensä, pukeutua kuten halusa ja mennä vapaasti. Ei me suomessa edes tajuta miten helposti me voidaan kulkee joka paikkaan. Kolmanneks kaipaan mun omaa sänkyä ja huonetta. Pikkuhiljaa alkaa ottaan päähän nukkua samassa huoneessa 5- vuotiaan kanssa ja 15- vuotiaan joilla on molemmilla aika värikkäät ja kovaääniset aamu- ja iltatoimet.

Mitkä ovat suurimmat odotuksesi vuodelle?
-tällä hetkellä, odotan eniten sitä että opin puhuun espanjaa kunnolla.

Kuka on sellanen henkilö kehen voit luottaa siellä eniten?
-täällä ei oikeestaan voi luottaa kehenkään paikalliseen...eli mun vaihtarikavereihin ehdottomasti! Eline on semmonen tuki ja turva jolla voi kertoo ihan kaikeen. Paikalliset on ihan varmaan huomaamattakin tosi kovia juoruun.

Voisitko kuvitella jääväsi asumaan sinne loppuelämäksesi?
-en todellakaan :D ihana päästä 8kk jälkeen suomeen!

Onko siellä turvatonta liikkua yksin?
-meidät koitettiin eilen ryöstää ja meitä oli siis 3. En halua edes kuvitella mitä ois käyny jos oisin ollu yksin... Päivällä saan mennä käveleen yksin mutta täällä tulee pimee aikasin ja sen jälkeen en todellakaa saa mennä mihkää.

Onko ihmisillä terveelliset elämäntavat? Onko jengi ylipainosta?
-täällä on tosi paljon laihoja teinejä koska täällä ihannoidaan kans kaikkii malleja ja tosi moni teini ei välttämättä syö mitään. Mutta täällä syödään tosi paljon suolaa ja sokeria. Toisalta täällä myös kävellään paljon. Hankala sit sanoo, mutta aika laihoja nää teinit ainaski on.

Saatko koulussa paljon huomioo koska oot vaihtari?
-no ekoina päivinä toki joo, mutta en mä enään oikeestaa. Muutenki en tykkää yhtään mun koulusta, se on tosi uskonnollinen, pieni ja kuten oon maininnu, oon samalla luokalla 00- syntyneiden kanssa...

3 asiaa jotka haluaisit sanoo argentiinaan lähteville vaihtareille?
-ottakaa mukaan paljon sukkiksii ja croptoppeja. Tarvit niitä joka viikonloppu ja aina uuden. Ne on molemmat kalliita ja mulla menee ihan turhaan 5e joka viikonloppu sukkiksiin.
Toiseks vastaa kaikkeen positiivisesti mitä sulta kysytään; oli se sit et tykkäätkö argentiinasta tai miten menee niin vastaa aina hymy huulilla sii sii bien bien! Muuten oot bitch (puta). Sun siis oletetaan rakastavan kaikkea täällä. Ja kolmanneksi oikeita ystäviä voi olla vaikee saada paikallisista...mä lasken täällä tietyt ihmiset mun ystäviksi, mutta Suomen tasolla he ois aika huonoja ystäviä. Pitää vaan sopeutua niinkun mä oon tehny, ja hyväksyä se että ne sun oikeet ystävät täällä on muut vaihtarit!

Ootko sä lukenu koulussa espanjaa?
-oon lukenu espanjaa 5 luokan ja puolet 6 luokasta mutta sen jälkeen lopetin. Mun taidot oli siis luokkaa hola como te llama cuantos años tienes- tasoa kun tulin tänne. Jos teillä on mahdollisuuksii opiskella ennen vaihtoon lähtöö sitä kieltä, niin tehkää se! Jokainen uus opittu sana helpottaa sun arkea...mutta mä sit opin täällä sen kielen! Mutta sun kannalta sanoisin että opiskele kotona ennen lähtöä...

Onko sua kohtaan käyttäydytty rasistisesti siellä?
-no ei oo rasistisesti ja oon kyllä pitäny aika low profilea, mutta Lily on täällä julkisesti pussaillu aka monen pojan kanssa ja tästä syystä kaikki tytöt vihaa sitä ja sanoo et se on ruma vaikka ei todellakaan ole. Että kannattaa olla varovainen mitä tekee haha.

Mitä mieltä oot siitä poskipusuttelusta?
-IHANAA! Yks parhaista asioista täällä :-)

Onko sun maailman kuva jotenki muuttunu siellä?
-mitähän sä tarkotat? Jos tarkotat että arvostanko enemmän suomes ja eurooppaa niin kyllä, ehdottomasti arvostan. Oon huomannu rakastavani matkustamista, mutta että mun koti on kaikesta huolimatta suomessa.

Miten sun perhe kohtelee sua? Ootko jo kun perheenjäsen vai ootko enemmän vielä kun vieras?
-sanoisin ehdottomasti että kun vieras. Täällä omat lapset viedään autolla joka paikkaan ja mä kuljen taksilla. Toisalta multa ei odoteta kotitöitä. Mutta mulla ei oo yhtään semmonen olo että kuulun perheeseen koska joudun maksaan ihan kaiken itse. Jopa mun 5e sukkahousut ja 2e hattaran.

Tässä vastailin melkein kaikkiin, ehkä vastaan vielä vähän laajemmin johonki muuhun kysymykseen erikseen :-) chaau

08092014

Hei! Taas koulussa, maha vähän kipeenä ja taas tylsää vaihteeksi hah mut eipä täs muuta. Täällä päässä ei oikein oo mitään isompaa tapahtunu, elämä jatkaa menoaan samaan tahtiin. Joka päivä opin jotain puhumaan paremmin, kaikki väittää et oisin laihtunu (muut vaihtarit on kaikki lihonu, yks poika on kuukaudessa lihonu seitsemän kiloa) ja viikonloput menee ulkona kavereiden kanssa. Nää kaverit on siis niitä mun parhaita kavereita, mutta viikolla en heitä kerkee näkeen koska he on kaikki yliopistossa. Ja mun toiset parhaat kaverit on sit ne muut vaihtarit, mut heitä en siis saa tavata, joten viikot on aika puuduttavia. Maanantaina on koulun jälkeen liikuntaa, tiistaina espanjan tunti ja jooga, keskiviikkona pilates, torstaina espanjan tunti ja koulun jälkeinen liikunta ja perjantaina on millon mitäkin. Täällähän ei tosin aina noita viikko ohjelmia noudateta. Esimerkiks viime viikolla sato vettä ja se sotki kaikki suunnitelmat. Koulu liikunnassakaan en oo käyny kun kerran tän kuukauden aikana. Mun ehdoton kohokohta viikossa on jooga ja espanjan tunnit. Joogassa pääsen oleen ihan rauhassa, pääsen rentoutuun. Se paikka on ihan täys hippi mesta, ja sitä joogaa vetää sellanen hippi vanha mies, ihan huippua. Muut siellä on jotain eläkeläisiä, ihanan rauhallisia ja siellä tuoksuu ihanalle. Espanjan tuntien opettaja taas on 22- vuotias, rakastaa puhua enkkua ja on käyny Ruotsissa! Sen kanssa mulla on aina niin paljon puhumista että opiskelu jää vähän vähemmälle eh.. Mutta kyllä musta tuntuu että oon oppinu vaikka kuinka paljon! Kuten siis hoksaatte, oon paljon vanhempien kanssa. Tää koulun käynti on osalta myös siks tosi vaikeeta, koska mun luokkakaverit on kaikki 14- vuotiaita. Meno luokassa on sen mukaista. Mä oon Suomessakin suhteellisen rauhallinen ja kypsä, mutta näiden mittapuulla käyttäydyn varmaan kun mummo. En vaan jaksa innostuu edes tekohymyn kans näiden "he is gay. He eat penis" juttuihin. En siis voi vaihtaa luokkaa koska mun pitää olla siskon kans samalla luokalla sen vuoks etten puhu kunnon espanjaa. Okei.. Mutta tää arki on mitä on, onneks on viikonloput!
Musta tuntuu et hypin tässä nyt aiheesta toiseen kokoajan, mutta mun ajatukset vaan pulppuaa ulos kun voin kirjottaa suomeks jotain. Suomessa olin tavallaan hukassa. En tienny enään kuka olin, tai mitä halusin. Nyt oon alkanu löytään itseeni taas, ja musta on hurjaa miten paljon oon oppinu ja ymmärtäny vaan 5 viikossa. Oon selaillu iltasin tumblr:ii ja kuunnellu ranskalaista musiikkia, ja tajunnut mitä haluan aikuisena tehdä. Oon piirtäny taas, tylsyyteni tosin, mutta muistin vasta nyt kuinka paljon nautin siitä. Oon bongaillu ihania instagram käyttäjiä ja muistanu kuinka paljon rakastan kaikkea visuaalista. Suomessa olin hukannu mun intohimon kaikkeen kauniiseen, mutta täällä oon löytäny sen taas. Oon myös alkanu epäileen tiettyjä asioita. Valitsinko oikeen lukion? Ketkä välittää oikeesti? Oon ollu yllättävän vähän yhteyksissä Suomeen, joka on kai hyvä. Mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, ja musta tuntuu siltä että vaivaan jos alan puhumaan heille. Oon myös ruvennu miettiin ens vuoden järjestelyjä. Sitä kun tuun kotiin. Mun mielestä ois tosi kiva ottaa meille vaihtari. Haluan taas panostaa mun ulkonäköön. Täällä mä oikeesti föönään hiukset joka päivä ja suoristan ne. Käytän hoitoainetta. Meikkaan. Haha. Vähän outoa. Haluan opiskella!!! Tää teksti oli hirmu outo ja epäjärjestelmällinen, mutta ei se haittaa. Chau

Väsyttää

Moi! Istun tällä hetkellä koulussa ja kirjotan tätä mun puhelimen muistioon. Ei mulla täällä oikeestaan oo muutakaan tekemistä. Tää koulu on mulla suoraan sanottuna ihan turhaa, en ymmärrä mitään, luokassa on hirvee melu ja metakka ja täällä on ihan turha edes koittaa opiskella. Kun nää tekee kokeita, nää vaihtelee papereita ja tekee toistensa kokeita ja opettaja on kun ei huomaiskaan. Silti puolet luokasta saa kokeista hylättyjä. No se siitä.

Just nyt tällä hetkellä mulla pukkaa vähän stressiä. Mun aluevalvoja soitti mulle maanantaina ja kertoi tekevänsä raporttia mun sopeutumisesta yhden kuukauden jälkee. Ajattelin että okei, ei ongelmia. Kaikki okei perheessä, opin joka päivä jotain uutta. Sit alko kysymykset: liikunko joka päivä ainakin 30 minuuttia. No mun mielestä tää ei oikein liity mun opiskeluun täällä mutta lupauduin sit että alan liikkumaan enemmän... Sit tuli kysymys, ymmärränkö koulussa? No en ymmärrä, yllä mainituista syistä. Ihme että paikalliset tajuaa! Sain vastauksena että enemmän yritystä, kuukauden päästä pitää koulussa ymmärtää kaikki ja espanjan täytyy olla täydellinen. Mun mielestä on todella kohtuutonta antaa mulle tällasii vaatimuksia, kielen oppiminen alusta alkaen 2 kk on mahdotonta. Lupauduin tässäkin silti tekemään parhaani. Viimeinen pisara oli kumminkin, kun hän sanoi että en saa pitää enään yhteyttä mun vaihtarikavereihin, koska olen tullut tänne ystävystymään paikallisten kanssa. Ilmeisesti on mahdotonta omistaa ystäviä monesta eri maasta. Meitä kaikkia vaihtareita on kielletty pitämästä yhteyttä millään tavalla. Me ei saada vierailla toistemme luona, me ei saada skypettää, eikä me saada edes jutella whatsappissa. Tää on mun mielestä todella väärin. Mun aluevalvoja sano että jos mulla on huolia, mun pitäs jutella mun perheen kanssa. Ei teinit juttele puolituntemattomien keski-ikästen ihmisten kanssa asioistaan, vaan samaa läpikäyvien muiden teinien kanssa. Mun vaihtari kaverit on ollu mulle todella iso voimavara täällä, ja nyt sekin otetaan pois. Eli toisinsanoen mun aluevalvojan sanoma: ei kavereita, lisää liikuntaa ja opi täydellinen espanja kuukaudessa.

Mun yleisfiilikset täällä on ihan jees jos tota ei oteta laskuun, mutta jos nyt ois lähtö kotiin, mua ei haittais. Tää kaikki on vaan ihan naurettavaa. Tää ei vaan oo mun paikka. Mutta mä jään tänne, yritän kovemmin ja toivottavasti opin espanjaa. Jos opin kielen, tää kaikki on sen arvosta. Mutta nyt yli kuukauden jälkeen, en usko että jäisin kaipaamaan täältä mitään. En pidä tätä lähelläkään kotina, paikalliset ihmiset ei oikein sytytä ja kieli on todella vaikea oppia. Lisäksi oon tosi väsyny kokoajan ja kaikilla on tosi suuret odotukset mun suhteen. Ainut hetki jolloin voin rentoutua täällä on kerran viikossa oleva jooga, ja mun host-isä pilkkaa mua siitä. Täällä vain vanhat hipit käy joogassa. No kiva. Siskolla menee hermot kun en opi espanjaa, eikä hän edes yritä puhua mulle espanjaa. Veljellä on omat ongelmansa, ja hän käyttäytyy suoraan sanoen kun pikkupoika vaikka on jo 19 vuotias. Äitin ja pikkusiskon kanssa menee sentään hyvin. Kavereita no joo kai mulla niitä on, mutta en mä kellekkään alkais mitään vakavaa kertoon. Mun oikeet ystävät on mun vaihtarikaverit joiden kanssa en nyt saa pitää yhteyttä. Mä oon aika kypsä koko paikkaan just nyt.

01092014

Heippa! Nyt ollaan päästy syyskuulle, joka on nimeltä vähän tyhmä sillä täällä päin maailmaa alkaa nyt lämpenem vihdoin, ja kevät alkaa tekeen tuloaan. Mulla on taas tunteet heitelly yhtä vuoristorataa ja mun aluevalvojan kanssa on ollut pientä erimielisyyttä, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Nimittäin aattelin että voisitte nyt kysellä multa ja voisin tehdä kuuluisan "kysymys- postauksen" hah. Eli pistäkää kysymystä ihan mistä vaan- asiallisuuden rajoissa, ja mä otan ja vastaan seuraavassa postauksessa! Tällä herkellä kello on sen verran et mä alan nukkumaan, mutta kysykää !
Chaau (ehkä maailman lyhin postaus ikinä)