Moikka, nyt en ookkaan vähään aikaan mitään kirjotellu varmaan johtuen siitä että on menny paremmin haha. Musta tuntuu että alan tänne purkaan aina vaan jotain kun on huono fiilis niin aattelin nyt vastailla näihin kysymyksiin positiivisella mielellä haha... Vamos!
Sano kolme asiaa joita kaipaat suomessa?
-no kaipaan kaikista eniten äitiä. Ette voi edes ymmärtää miten ikävä voi tulla ihmistä joka oikeesti on aina sun puolella ja rakastaa sua. Niinku mun yks ystävä mulle totes: " mieti että oot paikassa jossa kukaan ei rakasta sua". Tää on totta. Oikeesti vain mä pidän täällä puoliani eikä täällä oo mua puolustamassa kukaan. Toisiks eniten kaipaan vapautta olla oma itsensä, pukeutua kuten halusa ja mennä vapaasti. Ei me suomessa edes tajuta miten helposti me voidaan kulkee joka paikkaan. Kolmanneks kaipaan mun omaa sänkyä ja huonetta. Pikkuhiljaa alkaa ottaan päähän nukkua samassa huoneessa 5- vuotiaan kanssa ja 15- vuotiaan joilla on molemmilla aika värikkäät ja kovaääniset aamu- ja iltatoimet.
Mitkä ovat suurimmat odotuksesi vuodelle?
-tällä hetkellä, odotan eniten sitä että opin puhuun espanjaa kunnolla.
Kuka on sellanen henkilö kehen voit luottaa siellä eniten?
-täällä ei oikeestaan voi luottaa kehenkään paikalliseen...eli mun vaihtarikavereihin ehdottomasti! Eline on semmonen tuki ja turva jolla voi kertoo ihan kaikeen. Paikalliset on ihan varmaan huomaamattakin tosi kovia juoruun.
Voisitko kuvitella jääväsi asumaan sinne loppuelämäksesi?
-en todellakaan :D ihana päästä 8kk jälkeen suomeen!
Onko siellä turvatonta liikkua yksin?
-meidät koitettiin eilen ryöstää ja meitä oli siis 3. En halua edes kuvitella mitä ois käyny jos oisin ollu yksin... Päivällä saan mennä käveleen yksin mutta täällä tulee pimee aikasin ja sen jälkeen en todellakaa saa mennä mihkää.
Onko ihmisillä terveelliset elämäntavat? Onko jengi ylipainosta?
-täällä on tosi paljon laihoja teinejä koska täällä ihannoidaan kans kaikkii malleja ja tosi moni teini ei välttämättä syö mitään. Mutta täällä syödään tosi paljon suolaa ja sokeria. Toisalta täällä myös kävellään paljon. Hankala sit sanoo, mutta aika laihoja nää teinit ainaski on.
Saatko koulussa paljon huomioo koska oot vaihtari?
-no ekoina päivinä toki joo, mutta en mä enään oikeestaa. Muutenki en tykkää yhtään mun koulusta, se on tosi uskonnollinen, pieni ja kuten oon maininnu, oon samalla luokalla 00- syntyneiden kanssa...
3 asiaa jotka haluaisit sanoo argentiinaan lähteville vaihtareille?
-ottakaa mukaan paljon sukkiksii ja croptoppeja. Tarvit niitä joka viikonloppu ja aina uuden. Ne on molemmat kalliita ja mulla menee ihan turhaan 5e joka viikonloppu sukkiksiin.
Toiseks vastaa kaikkeen positiivisesti mitä sulta kysytään; oli se sit et tykkäätkö argentiinasta tai miten menee niin vastaa aina hymy huulilla sii sii bien bien! Muuten oot bitch (puta). Sun siis oletetaan rakastavan kaikkea täällä. Ja kolmanneksi oikeita ystäviä voi olla vaikee saada paikallisista...mä lasken täällä tietyt ihmiset mun ystäviksi, mutta Suomen tasolla he ois aika huonoja ystäviä. Pitää vaan sopeutua niinkun mä oon tehny, ja hyväksyä se että ne sun oikeet ystävät täällä on muut vaihtarit!
Ootko sä lukenu koulussa espanjaa?
-oon lukenu espanjaa 5 luokan ja puolet 6 luokasta mutta sen jälkeen lopetin. Mun taidot oli siis luokkaa hola como te llama cuantos años tienes- tasoa kun tulin tänne. Jos teillä on mahdollisuuksii opiskella ennen vaihtoon lähtöö sitä kieltä, niin tehkää se! Jokainen uus opittu sana helpottaa sun arkea...mutta mä sit opin täällä sen kielen! Mutta sun kannalta sanoisin että opiskele kotona ennen lähtöä...
Onko sua kohtaan käyttäydytty rasistisesti siellä?
-no ei oo rasistisesti ja oon kyllä pitäny aika low profilea, mutta Lily on täällä julkisesti pussaillu aka monen pojan kanssa ja tästä syystä kaikki tytöt vihaa sitä ja sanoo et se on ruma vaikka ei todellakaan ole. Että kannattaa olla varovainen mitä tekee haha.
Mitä mieltä oot siitä poskipusuttelusta?
-IHANAA! Yks parhaista asioista täällä :-)
Onko sun maailman kuva jotenki muuttunu siellä?
-mitähän sä tarkotat? Jos tarkotat että arvostanko enemmän suomes ja eurooppaa niin kyllä, ehdottomasti arvostan. Oon huomannu rakastavani matkustamista, mutta että mun koti on kaikesta huolimatta suomessa.
Miten sun perhe kohtelee sua? Ootko jo kun perheenjäsen vai ootko enemmän vielä kun vieras?
-sanoisin ehdottomasti että kun vieras. Täällä omat lapset viedään autolla joka paikkaan ja mä kuljen taksilla. Toisalta multa ei odoteta kotitöitä. Mutta mulla ei oo yhtään semmonen olo että kuulun perheeseen koska joudun maksaan ihan kaiken itse. Jopa mun 5e sukkahousut ja 2e hattaran.
Tässä vastailin melkein kaikkiin, ehkä vastaan vielä vähän laajemmin johonki muuhun kysymykseen erikseen :-) chaau
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
maanantai 8. syyskuuta 2014
08092014
Hei! Taas koulussa, maha vähän kipeenä ja taas tylsää vaihteeksi hah mut eipä täs muuta. Täällä päässä ei oikein oo mitään isompaa tapahtunu, elämä jatkaa menoaan samaan tahtiin. Joka päivä opin jotain puhumaan paremmin, kaikki väittää et oisin laihtunu (muut vaihtarit on kaikki lihonu, yks poika on kuukaudessa lihonu seitsemän kiloa) ja viikonloput menee ulkona kavereiden kanssa. Nää kaverit on siis niitä mun parhaita kavereita, mutta viikolla en heitä kerkee näkeen koska he on kaikki yliopistossa. Ja mun toiset parhaat kaverit on sit ne muut vaihtarit, mut heitä en siis saa tavata, joten viikot on aika puuduttavia. Maanantaina on koulun jälkeen liikuntaa, tiistaina espanjan tunti ja jooga, keskiviikkona pilates, torstaina espanjan tunti ja koulun jälkeinen liikunta ja perjantaina on millon mitäkin. Täällähän ei tosin aina noita viikko ohjelmia noudateta. Esimerkiks viime viikolla sato vettä ja se sotki kaikki suunnitelmat. Koulu liikunnassakaan en oo käyny kun kerran tän kuukauden aikana. Mun ehdoton kohokohta viikossa on jooga ja espanjan tunnit. Joogassa pääsen oleen ihan rauhassa, pääsen rentoutuun. Se paikka on ihan täys hippi mesta, ja sitä joogaa vetää sellanen hippi vanha mies, ihan huippua. Muut siellä on jotain eläkeläisiä, ihanan rauhallisia ja siellä tuoksuu ihanalle. Espanjan tuntien opettaja taas on 22- vuotias, rakastaa puhua enkkua ja on käyny Ruotsissa! Sen kanssa mulla on aina niin paljon puhumista että opiskelu jää vähän vähemmälle eh.. Mutta kyllä musta tuntuu että oon oppinu vaikka kuinka paljon! Kuten siis hoksaatte, oon paljon vanhempien kanssa. Tää koulun käynti on osalta myös siks tosi vaikeeta, koska mun luokkakaverit on kaikki 14- vuotiaita. Meno luokassa on sen mukaista. Mä oon Suomessakin suhteellisen rauhallinen ja kypsä, mutta näiden mittapuulla käyttäydyn varmaan kun mummo. En vaan jaksa innostuu edes tekohymyn kans näiden "he is gay. He eat penis" juttuihin. En siis voi vaihtaa luokkaa koska mun pitää olla siskon kans samalla luokalla sen vuoks etten puhu kunnon espanjaa. Okei.. Mutta tää arki on mitä on, onneks on viikonloput!
Musta tuntuu et hypin tässä nyt aiheesta toiseen kokoajan, mutta mun ajatukset vaan pulppuaa ulos kun voin kirjottaa suomeks jotain. Suomessa olin tavallaan hukassa. En tienny enään kuka olin, tai mitä halusin. Nyt oon alkanu löytään itseeni taas, ja musta on hurjaa miten paljon oon oppinu ja ymmärtäny vaan 5 viikossa. Oon selaillu iltasin tumblr:ii ja kuunnellu ranskalaista musiikkia, ja tajunnut mitä haluan aikuisena tehdä. Oon piirtäny taas, tylsyyteni tosin, mutta muistin vasta nyt kuinka paljon nautin siitä. Oon bongaillu ihania instagram käyttäjiä ja muistanu kuinka paljon rakastan kaikkea visuaalista. Suomessa olin hukannu mun intohimon kaikkeen kauniiseen, mutta täällä oon löytäny sen taas. Oon myös alkanu epäileen tiettyjä asioita. Valitsinko oikeen lukion? Ketkä välittää oikeesti? Oon ollu yllättävän vähän yhteyksissä Suomeen, joka on kai hyvä. Mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, ja musta tuntuu siltä että vaivaan jos alan puhumaan heille. Oon myös ruvennu miettiin ens vuoden järjestelyjä. Sitä kun tuun kotiin. Mun mielestä ois tosi kiva ottaa meille vaihtari. Haluan taas panostaa mun ulkonäköön. Täällä mä oikeesti föönään hiukset joka päivä ja suoristan ne. Käytän hoitoainetta. Meikkaan. Haha. Vähän outoa. Haluan opiskella!!! Tää teksti oli hirmu outo ja epäjärjestelmällinen, mutta ei se haittaa. Chau
Musta tuntuu et hypin tässä nyt aiheesta toiseen kokoajan, mutta mun ajatukset vaan pulppuaa ulos kun voin kirjottaa suomeks jotain. Suomessa olin tavallaan hukassa. En tienny enään kuka olin, tai mitä halusin. Nyt oon alkanu löytään itseeni taas, ja musta on hurjaa miten paljon oon oppinu ja ymmärtäny vaan 5 viikossa. Oon selaillu iltasin tumblr:ii ja kuunnellu ranskalaista musiikkia, ja tajunnut mitä haluan aikuisena tehdä. Oon piirtäny taas, tylsyyteni tosin, mutta muistin vasta nyt kuinka paljon nautin siitä. Oon bongaillu ihania instagram käyttäjiä ja muistanu kuinka paljon rakastan kaikkea visuaalista. Suomessa olin hukannu mun intohimon kaikkeen kauniiseen, mutta täällä oon löytäny sen taas. Oon myös alkanu epäileen tiettyjä asioita. Valitsinko oikeen lukion? Ketkä välittää oikeesti? Oon ollu yllättävän vähän yhteyksissä Suomeen, joka on kai hyvä. Mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä, ja musta tuntuu siltä että vaivaan jos alan puhumaan heille. Oon myös ruvennu miettiin ens vuoden järjestelyjä. Sitä kun tuun kotiin. Mun mielestä ois tosi kiva ottaa meille vaihtari. Haluan taas panostaa mun ulkonäköön. Täällä mä oikeesti föönään hiukset joka päivä ja suoristan ne. Käytän hoitoainetta. Meikkaan. Haha. Vähän outoa. Haluan opiskella!!! Tää teksti oli hirmu outo ja epäjärjestelmällinen, mutta ei se haittaa. Chau
torstai 4. syyskuuta 2014
Väsyttää
Moi! Istun tällä hetkellä koulussa ja kirjotan tätä mun puhelimen muistioon. Ei mulla täällä oikeestaan oo muutakaan tekemistä. Tää koulu on mulla suoraan sanottuna ihan turhaa, en ymmärrä mitään, luokassa on hirvee melu ja metakka ja täällä on ihan turha edes koittaa opiskella. Kun nää tekee kokeita, nää vaihtelee papereita ja tekee toistensa kokeita ja opettaja on kun ei huomaiskaan. Silti puolet luokasta saa kokeista hylättyjä. No se siitä.
Just nyt tällä hetkellä mulla pukkaa vähän stressiä. Mun aluevalvoja soitti mulle maanantaina ja kertoi tekevänsä raporttia mun sopeutumisesta yhden kuukauden jälkee. Ajattelin että okei, ei ongelmia. Kaikki okei perheessä, opin joka päivä jotain uutta. Sit alko kysymykset: liikunko joka päivä ainakin 30 minuuttia. No mun mielestä tää ei oikein liity mun opiskeluun täällä mutta lupauduin sit että alan liikkumaan enemmän... Sit tuli kysymys, ymmärränkö koulussa? No en ymmärrä, yllä mainituista syistä. Ihme että paikalliset tajuaa! Sain vastauksena että enemmän yritystä, kuukauden päästä pitää koulussa ymmärtää kaikki ja espanjan täytyy olla täydellinen. Mun mielestä on todella kohtuutonta antaa mulle tällasii vaatimuksia, kielen oppiminen alusta alkaen 2 kk on mahdotonta. Lupauduin tässäkin silti tekemään parhaani. Viimeinen pisara oli kumminkin, kun hän sanoi että en saa pitää enään yhteyttä mun vaihtarikavereihin, koska olen tullut tänne ystävystymään paikallisten kanssa. Ilmeisesti on mahdotonta omistaa ystäviä monesta eri maasta. Meitä kaikkia vaihtareita on kielletty pitämästä yhteyttä millään tavalla. Me ei saada vierailla toistemme luona, me ei saada skypettää, eikä me saada edes jutella whatsappissa. Tää on mun mielestä todella väärin. Mun aluevalvoja sano että jos mulla on huolia, mun pitäs jutella mun perheen kanssa. Ei teinit juttele puolituntemattomien keski-ikästen ihmisten kanssa asioistaan, vaan samaa läpikäyvien muiden teinien kanssa. Mun vaihtari kaverit on ollu mulle todella iso voimavara täällä, ja nyt sekin otetaan pois. Eli toisinsanoen mun aluevalvojan sanoma: ei kavereita, lisää liikuntaa ja opi täydellinen espanja kuukaudessa.
Mun yleisfiilikset täällä on ihan jees jos tota ei oteta laskuun, mutta jos nyt ois lähtö kotiin, mua ei haittais. Tää kaikki on vaan ihan naurettavaa. Tää ei vaan oo mun paikka. Mutta mä jään tänne, yritän kovemmin ja toivottavasti opin espanjaa. Jos opin kielen, tää kaikki on sen arvosta. Mutta nyt yli kuukauden jälkeen, en usko että jäisin kaipaamaan täältä mitään. En pidä tätä lähelläkään kotina, paikalliset ihmiset ei oikein sytytä ja kieli on todella vaikea oppia. Lisäksi oon tosi väsyny kokoajan ja kaikilla on tosi suuret odotukset mun suhteen. Ainut hetki jolloin voin rentoutua täällä on kerran viikossa oleva jooga, ja mun host-isä pilkkaa mua siitä. Täällä vain vanhat hipit käy joogassa. No kiva. Siskolla menee hermot kun en opi espanjaa, eikä hän edes yritä puhua mulle espanjaa. Veljellä on omat ongelmansa, ja hän käyttäytyy suoraan sanoen kun pikkupoika vaikka on jo 19 vuotias. Äitin ja pikkusiskon kanssa menee sentään hyvin. Kavereita no joo kai mulla niitä on, mutta en mä kellekkään alkais mitään vakavaa kertoon. Mun oikeet ystävät on mun vaihtarikaverit joiden kanssa en nyt saa pitää yhteyttä. Mä oon aika kypsä koko paikkaan just nyt.
Just nyt tällä hetkellä mulla pukkaa vähän stressiä. Mun aluevalvoja soitti mulle maanantaina ja kertoi tekevänsä raporttia mun sopeutumisesta yhden kuukauden jälkee. Ajattelin että okei, ei ongelmia. Kaikki okei perheessä, opin joka päivä jotain uutta. Sit alko kysymykset: liikunko joka päivä ainakin 30 minuuttia. No mun mielestä tää ei oikein liity mun opiskeluun täällä mutta lupauduin sit että alan liikkumaan enemmän... Sit tuli kysymys, ymmärränkö koulussa? No en ymmärrä, yllä mainituista syistä. Ihme että paikalliset tajuaa! Sain vastauksena että enemmän yritystä, kuukauden päästä pitää koulussa ymmärtää kaikki ja espanjan täytyy olla täydellinen. Mun mielestä on todella kohtuutonta antaa mulle tällasii vaatimuksia, kielen oppiminen alusta alkaen 2 kk on mahdotonta. Lupauduin tässäkin silti tekemään parhaani. Viimeinen pisara oli kumminkin, kun hän sanoi että en saa pitää enään yhteyttä mun vaihtarikavereihin, koska olen tullut tänne ystävystymään paikallisten kanssa. Ilmeisesti on mahdotonta omistaa ystäviä monesta eri maasta. Meitä kaikkia vaihtareita on kielletty pitämästä yhteyttä millään tavalla. Me ei saada vierailla toistemme luona, me ei saada skypettää, eikä me saada edes jutella whatsappissa. Tää on mun mielestä todella väärin. Mun aluevalvoja sano että jos mulla on huolia, mun pitäs jutella mun perheen kanssa. Ei teinit juttele puolituntemattomien keski-ikästen ihmisten kanssa asioistaan, vaan samaa läpikäyvien muiden teinien kanssa. Mun vaihtari kaverit on ollu mulle todella iso voimavara täällä, ja nyt sekin otetaan pois. Eli toisinsanoen mun aluevalvojan sanoma: ei kavereita, lisää liikuntaa ja opi täydellinen espanja kuukaudessa.
Mun yleisfiilikset täällä on ihan jees jos tota ei oteta laskuun, mutta jos nyt ois lähtö kotiin, mua ei haittais. Tää kaikki on vaan ihan naurettavaa. Tää ei vaan oo mun paikka. Mutta mä jään tänne, yritän kovemmin ja toivottavasti opin espanjaa. Jos opin kielen, tää kaikki on sen arvosta. Mutta nyt yli kuukauden jälkeen, en usko että jäisin kaipaamaan täältä mitään. En pidä tätä lähelläkään kotina, paikalliset ihmiset ei oikein sytytä ja kieli on todella vaikea oppia. Lisäksi oon tosi väsyny kokoajan ja kaikilla on tosi suuret odotukset mun suhteen. Ainut hetki jolloin voin rentoutua täällä on kerran viikossa oleva jooga, ja mun host-isä pilkkaa mua siitä. Täällä vain vanhat hipit käy joogassa. No kiva. Siskolla menee hermot kun en opi espanjaa, eikä hän edes yritä puhua mulle espanjaa. Veljellä on omat ongelmansa, ja hän käyttäytyy suoraan sanoen kun pikkupoika vaikka on jo 19 vuotias. Äitin ja pikkusiskon kanssa menee sentään hyvin. Kavereita no joo kai mulla niitä on, mutta en mä kellekkään alkais mitään vakavaa kertoon. Mun oikeet ystävät on mun vaihtarikaverit joiden kanssa en nyt saa pitää yhteyttä. Mä oon aika kypsä koko paikkaan just nyt.
maanantai 1. syyskuuta 2014
01092014
Heippa! Nyt ollaan päästy syyskuulle, joka on nimeltä vähän tyhmä sillä täällä päin maailmaa alkaa nyt lämpenem vihdoin, ja kevät alkaa tekeen tuloaan. Mulla on taas tunteet heitelly yhtä vuoristorataa ja mun aluevalvojan kanssa on ollut pientä erimielisyyttä, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Nimittäin aattelin että voisitte nyt kysellä multa ja voisin tehdä kuuluisan "kysymys- postauksen" hah. Eli pistäkää kysymystä ihan mistä vaan- asiallisuuden rajoissa, ja mä otan ja vastaan seuraavassa postauksessa! Tällä herkellä kello on sen verran et mä alan nukkumaan, mutta kysykää !
Chaau (ehkä maailman lyhin postaus ikinä)
Chaau (ehkä maailman lyhin postaus ikinä)
maanantai 25. elokuuta 2014
25082014
Oon ahkera bloggaaja. Ajattelin kertoo teille nyt viime viikonlopusta, ja heittää vielä kuulumisia ja fiiliksiä mukaan soppaan. Eli täällä ulos lähteminen (toisin sanoen juominen ja baariin meno) alotetaan siinä 15- 16 ikäisenä, joten mun uloslähteminen täällä oli siis itsestään selvää. Ainut kysymys oli, että millonkas mä pääsen lähteen. Muhun ei oikein luoteta lähteen mihinkään ilman mun siskoa joka on vielä kuukauden päivät 14. Pelkäsin etten saa mennä yli kuukauteen ulos. Syy tähän on siis mun kielitaidottomuus; nää baarit (bolichet) on tosi isoja, pimeitä (tietenkin no joo haha) ja porukkaa on tosi paljon. Jos tuolla menee hukkaan niin alappas sitten ettiin englantii puhuvia ihmisiä. Luojan kiitos oon nyt hengaillu tosi paljon mun serkun Macarenan ja Macan kavereiden kanssa, ja ne on 18. Maca ei puhu englantii, mutta puhuu aina tosi hitaasti ja selkeesti ääntäen mulle. Yks kavereista puhuu kans vähän enkkuu. Joten vetkuttelun jälkeen saatiin kysyttyy mun host mamalta et josko saisin lähtä, ja niin Sofi sit suostu!!!
Aloteltiin ilta 7 maissa, kun menin Macan luokse. Mentiin sit kaverien kans kauppaan, tytöt valkkas itselleen pullon vodkaa ja pullon valkkarii ja käveltiin kassalle. Eipäs kysytty papereita eikä mitään, halvin viinipullo tais maksaa alle euron ja kallein oli alle 10 euroa. Eroja siis löytyy. Muut meni siitä kotiin, mutta me lähdettiin takas Macalle ja hengailtiin siellä, kunnes 11 aikaan illalla päivällinen oli valmis. En oo koskaan syöny niin hyvii merenelävii! Siis rapuja ja simpukoita ja mustekalaa kermakastikkeessa, riisii ja jälkkäriks mansikoita kerman kanssa. Ruoka täällä on aika jees.
Sit alko hauskuus. Lähdettiin naapuriin Azulin luokse, jossa vaihdettiin vaatteet (ollaan siis puolilla öin tässä vaiheessa), meikattiin toisiamme ja lakkailtiin kynsiä. Tytöt tuunas mua kyl ihan parhaimpiin ja mua alko naurattaa, mulla ei oo ehkä ikinä ollu niin paljon meikkii. Sitten 1:30 maissa päästiin takas Macan luokse, jonne alko tuleen porukkaa niiden pihavajaan. Siellä oli iso pöytä ja kaikki toi mukanaan juomista. Lopulta meitä oli siellä ehkä 20-25 ihmistä. Mua koitettiin kyllä yllyttää juomaan, mutta en mä sit puolta lasii valkkarii enempää juonu. (mulla on suunnitelmissa olla hyvä vaihtari hah). Pidettiin hauskaa, kuunneltiin musiikkii ja ihmiset lämmitteli itsejään. Lopulta tilattiin taksit 3 jälkeen.
Päästiin vähän kaupungin ulkopuolelle ja siellä odotti sit itse boliche. 3:15 yöllä siellä oli kyllä kylmä mut kärsivällisesti (tai ei) ooteltiin jonossa kunnes maksettiin joku 3 euroa ja päästiin sisälle. Nää paikat on kai olevinaan k 16 tai 18 mutta ei keltään kysytty mitään papereita. Siellä oli ihan helvetisti porukkaa, musiikki soi täysillä ja meno oli sen mukasta. Tanssittiin kolmisen tuntii ja saatoin jopa saada paikallisen pusun haha. Lopulta 6 jälkeen porukka alko valuun poispäin, ja me ahtauduttiin 9 ihmistä (vai 10?) samaan taksiin ja kotiin asti pääsin 7 aikaan. Tää on siis normaali viikonloppu täällä, ja näin mulle tulee meneen seuraavat 10 kuukautta. Halleluuja
Yleisfiilikset tällä hetkellä on parantumaan päin päivä päivältä! Alan löytää mun omaa porukkaa (omia kavereita), tänään kävin mun host maman kanssa oikeen keskustelun (TÄYSIN ESPANJAKSI), ja kieli alkaa kyllä pikkuhiljaa tarttumaan. En tunne itseeni vielä täysin onnelliseksi ja sellaseks ÄÄK elämä on ihanaa, mutta just nyt mun koti-ikävä on pienenemään päin ja asiat alkaa näyttään valoisia puoliaan! Oon aika ilonen. Ja hei mun päivät kuluu paljoltii puhelimella koulussa (opetusta on mahdoton ymmärtää), joten multa saa kysellä ask.fm:ssa, ihan mitä vaan tulee mieleen :)!
chaau besooos
Aloteltiin ilta 7 maissa, kun menin Macan luokse. Mentiin sit kaverien kans kauppaan, tytöt valkkas itselleen pullon vodkaa ja pullon valkkarii ja käveltiin kassalle. Eipäs kysytty papereita eikä mitään, halvin viinipullo tais maksaa alle euron ja kallein oli alle 10 euroa. Eroja siis löytyy. Muut meni siitä kotiin, mutta me lähdettiin takas Macalle ja hengailtiin siellä, kunnes 11 aikaan illalla päivällinen oli valmis. En oo koskaan syöny niin hyvii merenelävii! Siis rapuja ja simpukoita ja mustekalaa kermakastikkeessa, riisii ja jälkkäriks mansikoita kerman kanssa. Ruoka täällä on aika jees.
Sit alko hauskuus. Lähdettiin naapuriin Azulin luokse, jossa vaihdettiin vaatteet (ollaan siis puolilla öin tässä vaiheessa), meikattiin toisiamme ja lakkailtiin kynsiä. Tytöt tuunas mua kyl ihan parhaimpiin ja mua alko naurattaa, mulla ei oo ehkä ikinä ollu niin paljon meikkii. Sitten 1:30 maissa päästiin takas Macan luokse, jonne alko tuleen porukkaa niiden pihavajaan. Siellä oli iso pöytä ja kaikki toi mukanaan juomista. Lopulta meitä oli siellä ehkä 20-25 ihmistä. Mua koitettiin kyllä yllyttää juomaan, mutta en mä sit puolta lasii valkkarii enempää juonu. (mulla on suunnitelmissa olla hyvä vaihtari hah). Pidettiin hauskaa, kuunneltiin musiikkii ja ihmiset lämmitteli itsejään. Lopulta tilattiin taksit 3 jälkeen.
Päästiin vähän kaupungin ulkopuolelle ja siellä odotti sit itse boliche. 3:15 yöllä siellä oli kyllä kylmä mut kärsivällisesti (tai ei) ooteltiin jonossa kunnes maksettiin joku 3 euroa ja päästiin sisälle. Nää paikat on kai olevinaan k 16 tai 18 mutta ei keltään kysytty mitään papereita. Siellä oli ihan helvetisti porukkaa, musiikki soi täysillä ja meno oli sen mukasta. Tanssittiin kolmisen tuntii ja saatoin jopa saada paikallisen pusun haha. Lopulta 6 jälkeen porukka alko valuun poispäin, ja me ahtauduttiin 9 ihmistä (vai 10?) samaan taksiin ja kotiin asti pääsin 7 aikaan. Tää on siis normaali viikonloppu täällä, ja näin mulle tulee meneen seuraavat 10 kuukautta. Halleluuja
Yleisfiilikset tällä hetkellä on parantumaan päin päivä päivältä! Alan löytää mun omaa porukkaa (omia kavereita), tänään kävin mun host maman kanssa oikeen keskustelun (TÄYSIN ESPANJAKSI), ja kieli alkaa kyllä pikkuhiljaa tarttumaan. En tunne itseeni vielä täysin onnelliseksi ja sellaseks ÄÄK elämä on ihanaa, mutta just nyt mun koti-ikävä on pienenemään päin ja asiat alkaa näyttään valoisia puoliaan! Oon aika ilonen. Ja hei mun päivät kuluu paljoltii puhelimella koulussa (opetusta on mahdoton ymmärtää), joten multa saa kysellä ask.fm:ssa, ihan mitä vaan tulee mieleen :)!
chaau besooos
keskiviikko 20. elokuuta 2014
20082014
Moikka
Tällä hetkel fiilikset ei niin jees. Mulla on ollu vähän nokka tukos siit asti kun tänne tulin, mutta nyt viikonlopun aikana oltiin koko yö pihalla ja taisin sit vilustuu siinä oikein kunnolla. Tänään mentiin käymään lääkärissä (lääkäri ei siis puhunu yhtään englantia) ja tää mies totes että mulla on angiina ja määräs mulla antibiottikuurin. Voi hyvä jumala...kyllä mä nyt angiinan tunnistan, ja voin sanoa että tää on kyllä ihan pelkkä flunssa :D Eli nyt popsin sit ihan turhaan antibiottikuurin täällä. Voin oikeesti sanoa että se mies ei tienny yhtää mitä se mulle diagnisoi... No mutta elämä jatkuu haha. Seuraavat kaks päivää oonkin sit kotona (tai täällä talossa, tuntuu tyhmältä sanoo tätä kodiks kun tää ei nyt oikein tunnu kodilta).
Päivät on kulunu omalla painollaan, arki on arkea. Mun serkku Macarena on tosi kiva, ja oonkin ollu paljon sen ja sen kavereiden kans. Mun sisko on ihana, mutta se ja sen kaverit on vielä aika lapsellisii. Macarena on 18, ja me ollaan aika samalla tasolla. Jos parannun lauantaihin mennes, pääsen lähteen niiden kans ulos. Jesss. Kaikki muut vaihtaritki on täällä jo pussaillu paitsi mä (mun tietojen mukaan 3 poikaa ainakin on tosin rakastunu muhun haha en kestä...) joten ehkä mun pitää tehä sillekkin asialle jotain. Täällä vaan saa "puta" leiman tosi helposti, ja pärjään ihan hyvin myös ilman sitä. Aattelin kertoo teille jotain eroja Suomen ja Argentiina (jotka pätee ainakin mun talossa) välillä nyt kun oon melkeen 3 viikkoo täällä ollu.
-kengät sisällä. En vaan voi käsittää tätä...
-mehun juominen aamulla on outoa. Nää juo vaan maitojuomia aamusin
-koulussa ei oo kirjoja, vaan kansio vaan johon kerätään monisteet
-vessoissa ei ole lukkoja. Meidän talo on tosi moderni ja länsimaalainen, mutta edes täällä ei ole lukkoja vessoissa. Yleisten vessojen ovet menee tuurilla edes kiinni.
-nää käyttää tosi outoja kenkii. Niinku ihan äly-paksupohjasii.
-ruokailuajat...kerroinkin jo viime postauksessa mutta siis illallinen 10-11 maissa kouluiltana on kyllä jotain ihan uutta mulle.
-täällä on tosi paljon koiria. Ne ei oo melkeen ikinä sisällä, mutta musta tuntuu että kaikilla on pihalla koiria täällä. Täällä on myös tosi paljon katukoiria...
-kaikilla on blackberry puhelimena ja iphone on aika tuntematon käsite.
-parisuhteet täällä...mitä voin edes sanoo. Kaikki ihastuu silmänräpäykses...sit ollaan suhteessa jossa tyttö on yleensä intohimoisesti rakastunu mutta poika pettää oikeelle ja vasemmalle. Nää suhteet on täällä ihan hulluja oikeesti haha.
-kaupat menee kiinni kesken päivän joskus 12 maissa ja aukee uudestaan 4 maissa
-täällä ei oo uunia sisällä, vaan ulkona?
-kaikki pusuttelee poskille
-jos Oulu on paskanpuhujien ihmemaa niin pliis tulkaa ensin tänne. Nää juoruaa ihan hullun paljon täällä. Mun vaihtarikamulla oli huono päivä, ja kuulin siitä mun serkulta joka on yliopistossa. Ihan hullua.
-muutenkin kehitetään tosi paljon draamaa ihan tyhjästä ja jos joku on sun ex-poikaystävä niin kukaan tyttö ei sais enään koskaan koskee siihen. Logiikka.
Tossa oli tollanen pieni lista, mutta paljon enemmänki eroja löytyy... Mitäs haluisitte et postailisin tänne?
Tällä hetkel fiilikset ei niin jees. Mulla on ollu vähän nokka tukos siit asti kun tänne tulin, mutta nyt viikonlopun aikana oltiin koko yö pihalla ja taisin sit vilustuu siinä oikein kunnolla. Tänään mentiin käymään lääkärissä (lääkäri ei siis puhunu yhtään englantia) ja tää mies totes että mulla on angiina ja määräs mulla antibiottikuurin. Voi hyvä jumala...kyllä mä nyt angiinan tunnistan, ja voin sanoa että tää on kyllä ihan pelkkä flunssa :D Eli nyt popsin sit ihan turhaan antibiottikuurin täällä. Voin oikeesti sanoa että se mies ei tienny yhtää mitä se mulle diagnisoi... No mutta elämä jatkuu haha. Seuraavat kaks päivää oonkin sit kotona (tai täällä talossa, tuntuu tyhmältä sanoo tätä kodiks kun tää ei nyt oikein tunnu kodilta).
Päivät on kulunu omalla painollaan, arki on arkea. Mun serkku Macarena on tosi kiva, ja oonkin ollu paljon sen ja sen kavereiden kans. Mun sisko on ihana, mutta se ja sen kaverit on vielä aika lapsellisii. Macarena on 18, ja me ollaan aika samalla tasolla. Jos parannun lauantaihin mennes, pääsen lähteen niiden kans ulos. Jesss. Kaikki muut vaihtaritki on täällä jo pussaillu paitsi mä (mun tietojen mukaan 3 poikaa ainakin on tosin rakastunu muhun haha en kestä...) joten ehkä mun pitää tehä sillekkin asialle jotain. Täällä vaan saa "puta" leiman tosi helposti, ja pärjään ihan hyvin myös ilman sitä. Aattelin kertoo teille jotain eroja Suomen ja Argentiina (jotka pätee ainakin mun talossa) välillä nyt kun oon melkeen 3 viikkoo täällä ollu.
-kengät sisällä. En vaan voi käsittää tätä...
-mehun juominen aamulla on outoa. Nää juo vaan maitojuomia aamusin
-koulussa ei oo kirjoja, vaan kansio vaan johon kerätään monisteet
-vessoissa ei ole lukkoja. Meidän talo on tosi moderni ja länsimaalainen, mutta edes täällä ei ole lukkoja vessoissa. Yleisten vessojen ovet menee tuurilla edes kiinni.
-nää käyttää tosi outoja kenkii. Niinku ihan äly-paksupohjasii.
-ruokailuajat...kerroinkin jo viime postauksessa mutta siis illallinen 10-11 maissa kouluiltana on kyllä jotain ihan uutta mulle.
-täällä on tosi paljon koiria. Ne ei oo melkeen ikinä sisällä, mutta musta tuntuu että kaikilla on pihalla koiria täällä. Täällä on myös tosi paljon katukoiria...
-kaikilla on blackberry puhelimena ja iphone on aika tuntematon käsite.
-parisuhteet täällä...mitä voin edes sanoo. Kaikki ihastuu silmänräpäykses...sit ollaan suhteessa jossa tyttö on yleensä intohimoisesti rakastunu mutta poika pettää oikeelle ja vasemmalle. Nää suhteet on täällä ihan hulluja oikeesti haha.
-kaupat menee kiinni kesken päivän joskus 12 maissa ja aukee uudestaan 4 maissa
-täällä ei oo uunia sisällä, vaan ulkona?
-kaikki pusuttelee poskille
-jos Oulu on paskanpuhujien ihmemaa niin pliis tulkaa ensin tänne. Nää juoruaa ihan hullun paljon täällä. Mun vaihtarikamulla oli huono päivä, ja kuulin siitä mun serkulta joka on yliopistossa. Ihan hullua.
-muutenkin kehitetään tosi paljon draamaa ihan tyhjästä ja jos joku on sun ex-poikaystävä niin kukaan tyttö ei sais enään koskaan koskee siihen. Logiikka.
Tossa oli tollanen pieni lista, mutta paljon enemmänki eroja löytyy... Mitäs haluisitte et postailisin tänne?
tiistai 12. elokuuta 2014
12082014
Hola amigos sori kun oon odotuttanu teitä (jos teitä nyt edes on olemassa)!
Ensin mun adapteri ei toiminu tietokoneen piuhan kanssa, ja kun sain adapterin ostettua, niin mulla ei oo ollu aikaa kirjottaa. Tää ajankäyttö on mielenkiintonen juttu täällä. Musta tuntuu että suomessa mulla ei oo muuta kun vapaata aikaa, kun taas täällä en meinaa edes keretä instagramia kattoon (iso juttu, ne jotka tuntee mut tietää). Nyt mä jäin kummiskin laiskana kotiin kun mun sisko lähti spinningiin... Lupasin mennä ens kerralla mukaan, mutta oon aika väsyny niin musta tuntuu että tarvin ihan vähän vaan omaa aikaa.
En nyt oikeen tiiä pitäskö mun kertoa mun fiiliksistä vai siitä mitä ollaan tehty? Ehkä kerron alue-aiheittain? Kuulostaan ehkä ihan kohtuulliselta koska asiaa saattaa tulla paljon (tai ei, en oikein oo varma).
Matkustus: no siis mun viime postaus tais päättyä siihen että olin varma että myöhästyn joltain lennolta. No mun yllätyksekseni kaikki (melkein) meni täydellisesti! Tukholma- Pariisi lennolla istuin Argentiinalais-Norjalaisen naisen vieressä ja puhuttiin sujuvasti ruotsia siinä se matka, ja tää nainen oli matkalla samaan koneeseen mun kanssa ja ties miten sinne pääsee nopeiten! Siinä samalla tapasin sit kans Jakobin ja Savannahin, mun ihanat ruotsalaiset ystävät! Pariisissa mukaan tuli vielä Johannes, joka on kans super mukava. Pitkä matka nyt oli mitä oli...14 tuntia koneessa. Chiilessä kaikki meni hyvin, ainut vaan että mun pankkikortti ei toiminu...eli oon nyt yhden kortin varassa täällä. Paras pitää se tallessa. Lopulta pääsiin Cordobaan ja sain mun laukutkin(!!!!) mutta Johanneksen tuuri oli huonompi ja jouduttiin sit alkaa selvitteleen vielä niitä laukkuasioita 30 tunnin matkustuksen jälkee...
Leiri: Eli minä, 2 ruotsalaista, 1 norjalainen, 1 tanskalainen ja 3 saksalaista oltiin ekat siellä hotellilla start off camp:lla ja bondattiin kaikki heti ihan täysillä. Loppuviikko oltiinkin erottamattomia. Pelattiin paskahousua, juotiin sugar cokea ja snäppäiltiin ehkä maailman hirveimpiä kuvia. Katottiin frozen espanjaks ja itkettiin miten huonosti ymmärrettiin mitään. Tosi outoa miten läheiseks voi tulla vaan 5 päivässä! Meillä oli sit joka päivä espanjan tunteja enkä ymmärtäny mitään. Mun kielitaidot on ihan hirveet mut kerron tästä kohta. Lauantaina oli fiesta eli syötiin grilliruokaa ja meille opetettiin tansseja ja apua oli niin ihanaa! Sunnuntaina perheet tuli hakeen meidät.
Perhe: No siis nää on tosi sydämmellisiä ihmisiä! Mun mielestä nää on aika epä-argentiinalaisia? Sain semmosen käsityken että kaikki asuu vähän rämäsis talois täällä sotkusasti mut letkeesti, mutta siis tää mun talo on vaan vuoden vanha, ja tosi moderni? Mun mama on tosi kaunis, se vaan hengailee päivät kotona, pesee pyykkii ja maalaa (tai jotain keramiikka juttuja en oikein ymmärrä). Mun papa on tosi utelias Suomen suhteen, kyselee kokoajan jotain. Papa omistaa siis kahvitehtaan (mentiin semmoseen pieneen kahvikauppaan, sit Celi veti mut takahuoneeseen ja siellä oli VALTAVA kahvitehdas. Olin vähän hämmentynyt). Tässä muuten toinen eroavaisuus: nää ei pidä matesta (googlatkaa mate: kaikki muut juo sitä täällä paitsi nää). Manuel on mun veli, 18 vuotta, erittäin komea, kaikkien tyttöjen ihastus ja tosi mukava (tosin ei ymmärreitä toisiamme vielä hah). Manuelil on kans tosi kaunis tyttöystävä (sori). Ama on mun nuorin sisko, ehkä kaunein lapsi jonka oon koskaan nähny. Ama on aivan super-ihana, sanoo kokoajan te amo mulle (meidän ainut kommunikaatio on te amo ja hirveesti haleja ja pusuja). Sit on Celi, mun ihana sisko jonka kanssa oon samalla luokalla ja joka ihanasti kääntää kaiken mun sanoman Espanjaks muitten ymmärrettäväks. Oon myös tavannu serkkuja ja tätejä ja mummoja ja vaareja mutta niistä en osaa vielä sanoo mitään!
Koulu: Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Kaikki tuli pusutteleen ja halaileen ja höpöttään espanjaks kaikkee. En ymmärtänyt mitään. Tunneilla en tehnyt mitään (eikä kukaan muukaan), höpötys jatku. Kaikki halus tulla moikkaan. Mun koulupuku on vaan farkut ja punanen collari paita / valkonen teepaita ja punanen huputon huppari. Mun mielestä ne on ihan okei, vaikka parempikin vois olla :D. Kaikki pyys mua jo niiden synttäreille jotka on puolen vuoden päästä..just :D Anyways koulun jälkeen mentiin sit yhden pojan luokse isolla porukalla ja niin ilmeisesti tehdään joka päivä?
Espanja: No niin nyt päästiin asiaan.. En osaa mitään. Mun espanja on tosi huono, ymmärrän sanoja sieltä täältä mutta musta tuntuu tosi yksinäiseltä seistä ihmisten keskellä hymy huulilla ymmärtämättä nauraako ihmiset mulle vai mun kanssa. Joka kerta kun oon ihmisten kanssa, mulla tulee ikävä kotiin. Kotiin missä mun puhetta ymmärretään. Täällä oon ihan hukassa. Toisalta oon ollu täällä viikon...Ehkä tää lähtee tästä kehittyyn. Mutta tällä hetkellä, mulla on tosi ikävä kotiin. Aion ottaa Espanjan tunteja koulun jälkeen, mutta meidän pitäis nyt vaan saada se järjestettyy... Ajoittain oon vaan semmoses koomas ihmisten ympärillä jotka puhuu ja puhuu ja puhuu, ja ajattelen: Miksen lähteny jenkkeihin? Miks en valinnut helppoa tietä? Yleensä valitsen aina helpoimman tien. No mut nyt oon täällä ja oon varma että kaikki lähtee kehittyyn tästä ajan kanssa. Mutta just nyt, päälimmäinen ajatus: Haluan halata äitiä.
Ruoka: Ugh en oikein tiiä tykkäänkö näiden ruoka systeemistä :D Tavallisesti täällä ei syödä aamupalaa, tai sit se on keksejä. Onneks mun perheessä (KIITOS) syödään _tummaa_ (tositosi harvinaista) paahtoleipää aamulla! Aah ihanaa. Sit koulussa ei oo ruokaa, pelkkä kioski josta kaikki ostaa karkkia. Kun päästään kotiin syödään perheen kans lounas. 5 maissa saatetaan syödä keksejä ja kaakaota. Päivällinen onkin sitten vasta 9-10 maissa... Tähän asti ollaan syöty pitsaa, kanaa ja perunamuussii, munakasta ja mäkkäriruokaa :D Öh ei mun mielestä mitenkään hirveen terveellistä, mutta hyvää kummiskin! Nää syö siis terveellisesti verrattuna muihin...huh huh.
Yleisfiilikset: Oon aina ollu silleen et miks vaihtarit valittaa haloo minkä tilaisuuden ne on saanu, mutta joo, perun ajatukseni. Mulla on tosi ikävä, oon yksinäinen (miettikää et ootte paikassa jossa kukaan ei rakasta teitä) ja oon täysin yksin mun ajatusten kanssa. Tää on raskasta. Ihmiset esittää, en tiiä kuka haluu olla mun kaveri ja kuka ei. Ihmiset puhuu pahaa. Oon tosi tosi väsynyt. Mutta kyllä tää tästä. Ja kyllä, mulla on taipumusta rehellisyyteen...jopa näin blogin puolella :)...
Ensin mun adapteri ei toiminu tietokoneen piuhan kanssa, ja kun sain adapterin ostettua, niin mulla ei oo ollu aikaa kirjottaa. Tää ajankäyttö on mielenkiintonen juttu täällä. Musta tuntuu että suomessa mulla ei oo muuta kun vapaata aikaa, kun taas täällä en meinaa edes keretä instagramia kattoon (iso juttu, ne jotka tuntee mut tietää). Nyt mä jäin kummiskin laiskana kotiin kun mun sisko lähti spinningiin... Lupasin mennä ens kerralla mukaan, mutta oon aika väsyny niin musta tuntuu että tarvin ihan vähän vaan omaa aikaa.
En nyt oikeen tiiä pitäskö mun kertoa mun fiiliksistä vai siitä mitä ollaan tehty? Ehkä kerron alue-aiheittain? Kuulostaan ehkä ihan kohtuulliselta koska asiaa saattaa tulla paljon (tai ei, en oikein oo varma).
Matkustus: no siis mun viime postaus tais päättyä siihen että olin varma että myöhästyn joltain lennolta. No mun yllätyksekseni kaikki (melkein) meni täydellisesti! Tukholma- Pariisi lennolla istuin Argentiinalais-Norjalaisen naisen vieressä ja puhuttiin sujuvasti ruotsia siinä se matka, ja tää nainen oli matkalla samaan koneeseen mun kanssa ja ties miten sinne pääsee nopeiten! Siinä samalla tapasin sit kans Jakobin ja Savannahin, mun ihanat ruotsalaiset ystävät! Pariisissa mukaan tuli vielä Johannes, joka on kans super mukava. Pitkä matka nyt oli mitä oli...14 tuntia koneessa. Chiilessä kaikki meni hyvin, ainut vaan että mun pankkikortti ei toiminu...eli oon nyt yhden kortin varassa täällä. Paras pitää se tallessa. Lopulta pääsiin Cordobaan ja sain mun laukutkin(!!!!) mutta Johanneksen tuuri oli huonompi ja jouduttiin sit alkaa selvitteleen vielä niitä laukkuasioita 30 tunnin matkustuksen jälkee...
Leiri: Eli minä, 2 ruotsalaista, 1 norjalainen, 1 tanskalainen ja 3 saksalaista oltiin ekat siellä hotellilla start off camp:lla ja bondattiin kaikki heti ihan täysillä. Loppuviikko oltiinkin erottamattomia. Pelattiin paskahousua, juotiin sugar cokea ja snäppäiltiin ehkä maailman hirveimpiä kuvia. Katottiin frozen espanjaks ja itkettiin miten huonosti ymmärrettiin mitään. Tosi outoa miten läheiseks voi tulla vaan 5 päivässä! Meillä oli sit joka päivä espanjan tunteja enkä ymmärtäny mitään. Mun kielitaidot on ihan hirveet mut kerron tästä kohta. Lauantaina oli fiesta eli syötiin grilliruokaa ja meille opetettiin tansseja ja apua oli niin ihanaa! Sunnuntaina perheet tuli hakeen meidät.
Perhe: No siis nää on tosi sydämmellisiä ihmisiä! Mun mielestä nää on aika epä-argentiinalaisia? Sain semmosen käsityken että kaikki asuu vähän rämäsis talois täällä sotkusasti mut letkeesti, mutta siis tää mun talo on vaan vuoden vanha, ja tosi moderni? Mun mama on tosi kaunis, se vaan hengailee päivät kotona, pesee pyykkii ja maalaa (tai jotain keramiikka juttuja en oikein ymmärrä). Mun papa on tosi utelias Suomen suhteen, kyselee kokoajan jotain. Papa omistaa siis kahvitehtaan (mentiin semmoseen pieneen kahvikauppaan, sit Celi veti mut takahuoneeseen ja siellä oli VALTAVA kahvitehdas. Olin vähän hämmentynyt). Tässä muuten toinen eroavaisuus: nää ei pidä matesta (googlatkaa mate: kaikki muut juo sitä täällä paitsi nää). Manuel on mun veli, 18 vuotta, erittäin komea, kaikkien tyttöjen ihastus ja tosi mukava (tosin ei ymmärreitä toisiamme vielä hah). Manuelil on kans tosi kaunis tyttöystävä (sori). Ama on mun nuorin sisko, ehkä kaunein lapsi jonka oon koskaan nähny. Ama on aivan super-ihana, sanoo kokoajan te amo mulle (meidän ainut kommunikaatio on te amo ja hirveesti haleja ja pusuja). Sit on Celi, mun ihana sisko jonka kanssa oon samalla luokalla ja joka ihanasti kääntää kaiken mun sanoman Espanjaks muitten ymmärrettäväks. Oon myös tavannu serkkuja ja tätejä ja mummoja ja vaareja mutta niistä en osaa vielä sanoo mitään!
Koulu: Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Kaikki tuli pusutteleen ja halaileen ja höpöttään espanjaks kaikkee. En ymmärtänyt mitään. Tunneilla en tehnyt mitään (eikä kukaan muukaan), höpötys jatku. Kaikki halus tulla moikkaan. Mun koulupuku on vaan farkut ja punanen collari paita / valkonen teepaita ja punanen huputon huppari. Mun mielestä ne on ihan okei, vaikka parempikin vois olla :D. Kaikki pyys mua jo niiden synttäreille jotka on puolen vuoden päästä..just :D Anyways koulun jälkeen mentiin sit yhden pojan luokse isolla porukalla ja niin ilmeisesti tehdään joka päivä?
Espanja: No niin nyt päästiin asiaan.. En osaa mitään. Mun espanja on tosi huono, ymmärrän sanoja sieltä täältä mutta musta tuntuu tosi yksinäiseltä seistä ihmisten keskellä hymy huulilla ymmärtämättä nauraako ihmiset mulle vai mun kanssa. Joka kerta kun oon ihmisten kanssa, mulla tulee ikävä kotiin. Kotiin missä mun puhetta ymmärretään. Täällä oon ihan hukassa. Toisalta oon ollu täällä viikon...Ehkä tää lähtee tästä kehittyyn. Mutta tällä hetkellä, mulla on tosi ikävä kotiin. Aion ottaa Espanjan tunteja koulun jälkeen, mutta meidän pitäis nyt vaan saada se järjestettyy... Ajoittain oon vaan semmoses koomas ihmisten ympärillä jotka puhuu ja puhuu ja puhuu, ja ajattelen: Miksen lähteny jenkkeihin? Miks en valinnut helppoa tietä? Yleensä valitsen aina helpoimman tien. No mut nyt oon täällä ja oon varma että kaikki lähtee kehittyyn tästä ajan kanssa. Mutta just nyt, päälimmäinen ajatus: Haluan halata äitiä.
Ruoka: Ugh en oikein tiiä tykkäänkö näiden ruoka systeemistä :D Tavallisesti täällä ei syödä aamupalaa, tai sit se on keksejä. Onneks mun perheessä (KIITOS) syödään _tummaa_ (tositosi harvinaista) paahtoleipää aamulla! Aah ihanaa. Sit koulussa ei oo ruokaa, pelkkä kioski josta kaikki ostaa karkkia. Kun päästään kotiin syödään perheen kans lounas. 5 maissa saatetaan syödä keksejä ja kaakaota. Päivällinen onkin sitten vasta 9-10 maissa... Tähän asti ollaan syöty pitsaa, kanaa ja perunamuussii, munakasta ja mäkkäriruokaa :D Öh ei mun mielestä mitenkään hirveen terveellistä, mutta hyvää kummiskin! Nää syö siis terveellisesti verrattuna muihin...huh huh.
Yleisfiilikset: Oon aina ollu silleen et miks vaihtarit valittaa haloo minkä tilaisuuden ne on saanu, mutta joo, perun ajatukseni. Mulla on tosi ikävä, oon yksinäinen (miettikää et ootte paikassa jossa kukaan ei rakasta teitä) ja oon täysin yksin mun ajatusten kanssa. Tää on raskasta. Ihmiset esittää, en tiiä kuka haluu olla mun kaveri ja kuka ei. Ihmiset puhuu pahaa. Oon tosi tosi väsynyt. Mutta kyllä tää tästä. Ja kyllä, mulla on taipumusta rehellisyyteen...jopa näin blogin puolella :)...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)