12082014

Hola amigos sori kun oon odotuttanu teitä (jos teitä nyt edes on olemassa)!
Ensin mun adapteri ei toiminu tietokoneen piuhan kanssa, ja kun sain adapterin ostettua, niin mulla ei oo ollu aikaa kirjottaa. Tää ajankäyttö on mielenkiintonen juttu täällä. Musta tuntuu että suomessa mulla ei oo muuta kun vapaata aikaa, kun taas täällä en meinaa edes keretä instagramia kattoon (iso juttu, ne jotka tuntee mut tietää). Nyt mä jäin kummiskin laiskana kotiin kun mun sisko lähti spinningiin... Lupasin mennä ens kerralla mukaan, mutta oon aika väsyny niin musta tuntuu että tarvin ihan vähän vaan omaa aikaa.

En nyt oikeen tiiä pitäskö mun kertoa mun fiiliksistä vai siitä mitä ollaan tehty? Ehkä kerron alue-aiheittain? Kuulostaan ehkä ihan kohtuulliselta koska asiaa saattaa tulla paljon (tai ei, en oikein oo varma).

Matkustus: no siis mun viime postaus tais päättyä siihen että olin varma että myöhästyn joltain lennolta. No mun yllätyksekseni kaikki (melkein) meni täydellisesti! Tukholma- Pariisi lennolla istuin Argentiinalais-Norjalaisen naisen vieressä ja puhuttiin sujuvasti ruotsia siinä se matka, ja tää nainen oli matkalla samaan koneeseen mun kanssa ja ties miten sinne pääsee nopeiten! Siinä samalla tapasin sit kans Jakobin ja Savannahin, mun ihanat ruotsalaiset ystävät! Pariisissa mukaan tuli vielä Johannes, joka on kans super mukava. Pitkä matka nyt oli mitä oli...14 tuntia koneessa. Chiilessä kaikki meni hyvin, ainut vaan että mun pankkikortti ei toiminu...eli oon nyt yhden kortin varassa täällä. Paras pitää se tallessa. Lopulta pääsiin Cordobaan ja sain mun laukutkin(!!!!) mutta Johanneksen tuuri oli huonompi ja jouduttiin sit alkaa selvitteleen vielä niitä laukkuasioita 30 tunnin matkustuksen jälkee...

Leiri: Eli minä, 2 ruotsalaista, 1 norjalainen, 1 tanskalainen ja 3 saksalaista oltiin ekat siellä hotellilla start off camp:lla ja bondattiin kaikki heti ihan täysillä. Loppuviikko oltiinkin erottamattomia. Pelattiin paskahousua, juotiin sugar cokea ja snäppäiltiin ehkä maailman hirveimpiä kuvia. Katottiin frozen espanjaks ja itkettiin miten huonosti ymmärrettiin mitään. Tosi outoa miten läheiseks voi tulla vaan 5 päivässä! Meillä oli sit joka päivä espanjan tunteja enkä ymmärtäny mitään. Mun kielitaidot on ihan hirveet mut kerron tästä kohta. Lauantaina oli fiesta eli syötiin grilliruokaa ja meille opetettiin tansseja ja apua oli niin ihanaa! Sunnuntaina perheet tuli hakeen meidät.

Perhe: No siis nää on tosi sydämmellisiä ihmisiä! Mun mielestä nää on aika epä-argentiinalaisia? Sain semmosen käsityken että kaikki asuu vähän rämäsis talois täällä sotkusasti mut letkeesti, mutta siis tää mun talo on vaan vuoden vanha, ja tosi moderni? Mun mama on tosi kaunis, se vaan hengailee päivät kotona, pesee pyykkii ja maalaa (tai jotain keramiikka juttuja en oikein ymmärrä). Mun papa on tosi utelias Suomen suhteen, kyselee kokoajan jotain. Papa omistaa siis kahvitehtaan (mentiin semmoseen pieneen kahvikauppaan, sit Celi veti mut takahuoneeseen ja siellä oli VALTAVA kahvitehdas. Olin vähän hämmentynyt). Tässä muuten toinen eroavaisuus: nää ei pidä matesta (googlatkaa mate: kaikki muut juo sitä täällä paitsi nää). Manuel on mun veli, 18 vuotta, erittäin komea, kaikkien tyttöjen ihastus ja tosi mukava (tosin ei ymmärreitä toisiamme vielä hah). Manuelil on kans tosi kaunis tyttöystävä (sori). Ama on mun nuorin sisko, ehkä kaunein lapsi jonka oon koskaan nähny. Ama on aivan super-ihana, sanoo kokoajan te amo mulle (meidän ainut kommunikaatio on te amo ja hirveesti haleja ja pusuja). Sit on Celi, mun ihana sisko jonka kanssa oon samalla luokalla ja joka ihanasti kääntää kaiken mun sanoman Espanjaks muitten ymmärrettäväks. Oon myös tavannu serkkuja ja tätejä ja mummoja ja vaareja mutta niistä en osaa vielä sanoo mitään!

Koulu: Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Kaikki tuli pusutteleen ja halaileen ja höpöttään espanjaks kaikkee. En ymmärtänyt mitään. Tunneilla en tehnyt mitään (eikä kukaan muukaan), höpötys jatku. Kaikki halus tulla moikkaan. Mun koulupuku on vaan farkut ja punanen collari paita / valkonen teepaita ja punanen huputon huppari. Mun mielestä ne on ihan okei, vaikka parempikin vois olla :D. Kaikki pyys mua jo niiden synttäreille jotka on puolen vuoden päästä..just :D Anyways koulun jälkeen mentiin sit yhden pojan luokse isolla porukalla ja niin ilmeisesti tehdään joka päivä?

Espanja: No niin nyt päästiin asiaan.. En osaa mitään. Mun espanja on tosi huono, ymmärrän sanoja sieltä täältä mutta musta tuntuu tosi yksinäiseltä seistä ihmisten keskellä hymy huulilla ymmärtämättä nauraako ihmiset mulle vai mun kanssa. Joka kerta kun oon ihmisten kanssa, mulla tulee ikävä kotiin. Kotiin missä mun puhetta ymmärretään. Täällä oon ihan hukassa. Toisalta oon ollu täällä viikon...Ehkä tää lähtee tästä kehittyyn. Mutta tällä hetkellä, mulla on tosi ikävä kotiin. Aion ottaa Espanjan tunteja koulun jälkeen, mutta meidän pitäis nyt vaan saada se järjestettyy... Ajoittain oon vaan semmoses koomas ihmisten ympärillä jotka puhuu ja puhuu ja puhuu, ja ajattelen: Miksen lähteny jenkkeihin? Miks en valinnut helppoa tietä? Yleensä valitsen aina helpoimman tien. No mut nyt oon täällä ja oon varma että kaikki lähtee kehittyyn tästä ajan kanssa. Mutta just nyt, päälimmäinen ajatus: Haluan halata äitiä.

Ruoka: Ugh en oikein tiiä tykkäänkö näiden ruoka systeemistä :D Tavallisesti täällä ei syödä aamupalaa, tai sit se on keksejä. Onneks mun perheessä (KIITOS) syödään _tummaa_ (tositosi harvinaista) paahtoleipää aamulla! Aah ihanaa. Sit koulussa ei oo ruokaa, pelkkä kioski josta kaikki ostaa karkkia. Kun päästään kotiin syödään perheen kans lounas. 5 maissa saatetaan syödä keksejä ja kaakaota. Päivällinen onkin sitten vasta 9-10 maissa... Tähän asti ollaan syöty pitsaa, kanaa ja perunamuussii, munakasta ja mäkkäriruokaa :D Öh ei mun mielestä mitenkään hirveen terveellistä, mutta hyvää kummiskin! Nää syö siis terveellisesti verrattuna muihin...huh huh.

Yleisfiilikset: Oon aina ollu silleen et miks vaihtarit valittaa haloo minkä tilaisuuden ne on saanu, mutta joo, perun ajatukseni. Mulla on tosi ikävä, oon yksinäinen (miettikää et ootte paikassa jossa kukaan ei rakasta teitä) ja oon täysin yksin mun ajatusten kanssa. Tää on raskasta. Ihmiset esittää, en tiiä kuka haluu olla mun kaveri ja kuka ei. Ihmiset puhuu pahaa. Oon tosi tosi väsynyt. Mutta kyllä tää tästä. Ja kyllä, mulla on taipumusta rehellisyyteen...jopa näin blogin puolella :)...