Väsyttää

Moi! Istun tällä hetkellä koulussa ja kirjotan tätä mun puhelimen muistioon. Ei mulla täällä oikeestaan oo muutakaan tekemistä. Tää koulu on mulla suoraan sanottuna ihan turhaa, en ymmärrä mitään, luokassa on hirvee melu ja metakka ja täällä on ihan turha edes koittaa opiskella. Kun nää tekee kokeita, nää vaihtelee papereita ja tekee toistensa kokeita ja opettaja on kun ei huomaiskaan. Silti puolet luokasta saa kokeista hylättyjä. No se siitä.

Just nyt tällä hetkellä mulla pukkaa vähän stressiä. Mun aluevalvoja soitti mulle maanantaina ja kertoi tekevänsä raporttia mun sopeutumisesta yhden kuukauden jälkee. Ajattelin että okei, ei ongelmia. Kaikki okei perheessä, opin joka päivä jotain uutta. Sit alko kysymykset: liikunko joka päivä ainakin 30 minuuttia. No mun mielestä tää ei oikein liity mun opiskeluun täällä mutta lupauduin sit että alan liikkumaan enemmän... Sit tuli kysymys, ymmärränkö koulussa? No en ymmärrä, yllä mainituista syistä. Ihme että paikalliset tajuaa! Sain vastauksena että enemmän yritystä, kuukauden päästä pitää koulussa ymmärtää kaikki ja espanjan täytyy olla täydellinen. Mun mielestä on todella kohtuutonta antaa mulle tällasii vaatimuksia, kielen oppiminen alusta alkaen 2 kk on mahdotonta. Lupauduin tässäkin silti tekemään parhaani. Viimeinen pisara oli kumminkin, kun hän sanoi että en saa pitää enään yhteyttä mun vaihtarikavereihin, koska olen tullut tänne ystävystymään paikallisten kanssa. Ilmeisesti on mahdotonta omistaa ystäviä monesta eri maasta. Meitä kaikkia vaihtareita on kielletty pitämästä yhteyttä millään tavalla. Me ei saada vierailla toistemme luona, me ei saada skypettää, eikä me saada edes jutella whatsappissa. Tää on mun mielestä todella väärin. Mun aluevalvoja sano että jos mulla on huolia, mun pitäs jutella mun perheen kanssa. Ei teinit juttele puolituntemattomien keski-ikästen ihmisten kanssa asioistaan, vaan samaa läpikäyvien muiden teinien kanssa. Mun vaihtari kaverit on ollu mulle todella iso voimavara täällä, ja nyt sekin otetaan pois. Eli toisinsanoen mun aluevalvojan sanoma: ei kavereita, lisää liikuntaa ja opi täydellinen espanja kuukaudessa.

Mun yleisfiilikset täällä on ihan jees jos tota ei oteta laskuun, mutta jos nyt ois lähtö kotiin, mua ei haittais. Tää kaikki on vaan ihan naurettavaa. Tää ei vaan oo mun paikka. Mutta mä jään tänne, yritän kovemmin ja toivottavasti opin espanjaa. Jos opin kielen, tää kaikki on sen arvosta. Mutta nyt yli kuukauden jälkeen, en usko että jäisin kaipaamaan täältä mitään. En pidä tätä lähelläkään kotina, paikalliset ihmiset ei oikein sytytä ja kieli on todella vaikea oppia. Lisäksi oon tosi väsyny kokoajan ja kaikilla on tosi suuret odotukset mun suhteen. Ainut hetki jolloin voin rentoutua täällä on kerran viikossa oleva jooga, ja mun host-isä pilkkaa mua siitä. Täällä vain vanhat hipit käy joogassa. No kiva. Siskolla menee hermot kun en opi espanjaa, eikä hän edes yritä puhua mulle espanjaa. Veljellä on omat ongelmansa, ja hän käyttäytyy suoraan sanoen kun pikkupoika vaikka on jo 19 vuotias. Äitin ja pikkusiskon kanssa menee sentään hyvin. Kavereita no joo kai mulla niitä on, mutta en mä kellekkään alkais mitään vakavaa kertoon. Mun oikeet ystävät on mun vaihtarikaverit joiden kanssa en nyt saa pitää yhteyttä. Mä oon aika kypsä koko paikkaan just nyt.